Pure happiness

Helou honeyt!

Olen ollut blogipimennossa. Paljon on siis vettä virrannut öö.. vaikka minun vesihanasta. Vanhoja uutisia en nyt tänne jaksa kirjoittaa, mutta nekin näkee kyllä minun urheilijaSIVULTA Facebookista. Sitä nyt olen päivitellyt kun kertomista tullut. Päivittäisiä kuulumisiani löytää nykyään myös Snäpistä Kakkokatri nimellä.

Olen toki tännekkin kirjoittanut tekstejä, mutta ne ovat jääneet julkaisematta. Olen hakenut tässä blogini linjaa ja se on tosin vieläkin työnalla. Viime vuonna blogin sisällöstä tuli ehkä hieman virastotönkkö. Pelkäsin että joku vetää palkokasvit nokkaansa mitä tänne kirjoitan. Joten voitte kuvitella että silloin ole hirvittävästi motivaatiota kirjoittaa. No nyt en enää jaksa kirjoittaa itselleni tyhjiä sanoja. Minun blogi, minun mielipiteet, minun fiilikset. Otan tietysti vastaan postausaiheita!

Treenirintamalla on tällä hetkellä käynnissä aikuisten EM:miin valmistautuminen. Itse ottelen tasan viikon päästä. Taso siellä on jäänkova. Onhan judo maailman suurin kamppailulaji (harrastajamäärä,levinneisyys). Tällei tylsästi vastaan että matsi kerrallaan lähden sinne ottamaan.

Nyt elämä on oikeastaan ollut pelkää judon ehdoilla olemista. Mukavaa mutta kuukausi sitten alkoi jo seinät kaatumaan päälle. Päivät menivät treenien ehdoilla ja muun ajan käytin lepäämiseen. Kaipasin vähän muutakin sisältöä ja haastetta elämään. Ei toki liian raskasta, koska pääasia on kuitenkin urheilu. Nyt kuitenkin eräänlainen projekti käynnissä, joka myös edistää tietyllä tavalla omaa urheilu-uraani. Katsotaan kantaako homma pidemmälle, mutta se tietää tiettyjä uudistuksia myös tänne bloginkin puolelle. Olen innoissani!

Pari viikkoa sitten Kroatian europeancupista pronssia. 

Ps: Kuinka paljon ihminen voi saada energiaa, kun talvi taittuu vihdoin huhtikuulle<3 p="">

Kotikentällä

Hyvää uutta vuotta 2016. Itselläni vuosi on käynnistynyt tehokkaasti peruskuntokauden merkeissä. Saa puurtaa urakalla. Nyt olisi tarkoitus saada rakennettua hieman lihasta ja voimaa yläkroppaan. Jospa minunkin hartiat joku päivä leventyisivät. Peruskuntokaudesta tulee hieman suunniteltua pidempi, koska talvella usea European Open kisa on erikseen miehille ja naisille. Olin ainoa nainen jolla ne olisivat olleet ohjelmassa, joten reissuista olisi tullut omatoimireissuja ilman valmentajaa. Ohjelmassa on siis pari kotimaan kisaa sekä koti-ja ulkomaan leiritystä.

Osa suomalaisista maajoukkuejudokoista on Itävallassa leirillä. Me jätettiin se pois ohjelmasta, kun välissä on mukavaa välissä harjoitella kotona ja elää ”normaalia” arkea. Viimeisen kahden kuukauden aikana olin reilun viikon kotona. Nyt on mukava treenailla kotimaisemissa. On ollut esimerkiksi tosi mahtavaa saada itse valmistaa ja päättää mitä syö. Tosin eilen arki sai melkein jo meikäläisestä niskaotteen. Olen aikaisemminkin kertonut minulla on ongelmia niskan kanssa ja kärsin usein krampeista. Olin jälleen saanut yhden ja sen johdosta takana oli huonosti nukuttu yö.

Aamulla sängystä noustessa oli jo itkusilmässä. Niskaa särki ja olisi vielä riennettävä salille. Olimme sopineet valmentajan kanssa että aerobinen treeni tehdään pakkasista johtuen salilla. No mutta kun sinne kuntosalillekin piti ensiksi kävellä noin parikymmentä minuuttia. Aamupalaa syödessäni tuli pieni piru olkapäälleni ja kertoi että on ihan oikeutettua jättää treeni välistä. Onneksi toiselle olkapäälle tuli parempi puoliskoni Sande, joka muistutti että ei se niskan särky estä juoksua. Kipulääkettä vain naamaan ja menoksi. Minulle tuli hirveä lusmuilija fiilis ja vartin päästä olinkin jo pakkaamassa salikamoja treenilaukkuun.

Tarinan ei toki tähän pääty. Jo salin nurkilla huomaan että lenkkarit jäi. Pari raskasta huokausta ja täyskäännös takaisin kotiin hakemaan kenkiä. Tuli sitten ennen salia ulkoiltua se vähän alle tunti paukkupakkasilla. Treeni sujui hyvin ja olin tyytyväinen sen tehtyäni. Ei ne kilpakamutkaan maailmalla samaan aikaan lusmuilleet. Minulle toimii hyvin ajatus että se ei ole tärkeintä miten asiasta suoriutuu vaan se että tekee aina parhaansa. Se riittää ja kantaa pitkälle ilman turhia itsensä soimaamista.

0