Malagasta asti ollut draivi ja itseluottamus kantoi u23
EM-kisoihin, josta kamppailin pronssisen mitalin. Suomen joukkue lähti
Bratislavaan torstaina, kun itselläni oli matsit jo perjantaina. Olin ajatellut
kisoja mielessäni aika vähän. Tietty ohjelmat ja treenit oltiin tehty koko
syksylle tähdäten U23 EM-kisoihin, mutta arjessa en jaksa miettiä kisoja sen
enempää. Tavallaan ajatus oli että nämä on ihan samanlaiset pippalot kuin mitkä
tahansa muut kisat.
Näihin kisoihin minun ei tarvinnut kohtuuttoman paljoa
pudottaa painoa. Olin edellisen kuukauden aikana katsonut tarkemmin mitä
suuhuni laitan, ja toki edellisviikolla Malagassa koettu vatsatauti toimi
pienenä esidiettinä ;).
Kisapäivänä jännitti mukavasti. Aloinkin miettiä että tänään
ei jäädä ensimmäiseen otteluun. Pääsin ensimmäisen kierroksen kaaviossa vapaalla
ollessani sijoitettuna kaaviossa. Vastustajaksi osoittautui minulle hyvä tuttu
belgialainen tyttö. Meillä tilastot olivat 1-1. Tällä kertaa vein ottelun
nimiini 2 shidon ansioista. Tässä vaiheessa olin tehnyt jo henkilökohtaista
historiaa, kun ensimäistä kertaa voitin EM-kisoissa matsin.
Toiseksi vastustajaksi tuli minulle tuntematon
espanjalainen. Ehdin katsoa hänen edellisen ottelun ja ihan pirtsakasti vei
venäläistä. Voitto heltisi minulle alle
minuutissa käsilukolla jonka pääsin matossa rakentamaan. En minulla ollut
oikeastaan hätää koko matsissa
.
Semifinaaliin tuli puolainen vastaan. Olin edellisen kerran
ottanut häntä vastaan 3 vuotta sitten ja saanut ihan pataan keräten 4
varoitusta, jonka johdosta minut oli heitetty pihalle matsista. Nyt matsi kului
ihan tasaisessa väännössä. Puolessa
välissä sain passiivisuudesta varoituksen, kun puolainen oli ollut pari
aloitusta aktiivisempi. Viimeisen minuutin kohdilla sain oman mattokäännön
onnistumaan ja sidonnankin muutamiksi sekunneiksi päälle. Harmi vaan vastustaja
tuli sieltä pois minun sählätessä, ja vuorostaan otti minut shidontaan. Arvaatte
varmasti että jäi vähän kaivelemaan…
Pronssiotteluun sain vastaan
romanialaisen. Olen joskus leireillä ottanut häntä vastaan ja niissä väännöissä
on molemmille tullut heittosuorituksia. Pekkiksen kanssa sovittiin taktiikaksi
liike ja tilan pitäminen. Halu voittaa oli isompi kuin koskaan ennen. Olin
kuitenkin rento ja rauhallinen odotellessani sermin takana tatamille pääsyä.Ottelun
alku lähti hyvin minun komennossani liikkeelle. Noin reilun minuutin jälkeen
romanialainen joutui paikattavaksi, kun otsaan tuli verta vuotava haava. Tämän
jälkeen vastustaja ryhdistäytyi ja hänen tyyli vaihtui aggressiivisemmaksi
kahvan hakkaamiseksi. Itse kuitenkin pysyin tahdissa mukana. Loppua kohti homma
lähti taas enemmän omaan komentoon. Vastustaja sai varoituksen passiivisuudesta,
jonka vuoksi siirryin johtoon. Loppumatsin otin tarkasti ilman mitään sen
suurempia virheitä. Kellon soidessa olo oli kyllä niin onnellinen! Niin monta
vuotta olen kiertänyt pitkin maita ja mantuja, ja nyt viimein tuli arvokisamitali.
Tietty nälkä kasvaa aina syödessä ja halu pärjätä tulevaisuudessa on entistä
suurempi.
Seuraava matka on jo ensiviikolla,
kun lähden Japaniin reiluksi kolmeksi viikoksi harjoittelemaan. Ekaksi viikoksi
harjoittelupaikkana toimii mikäs muukaan kun vanha tuttu Katsuran Budo
University. Paikka on tullut tutuksi, kun parina kesänä on siellä tultu
pöyrittyä. Viime kerran Katsuratarinoihin pääse käsiksi täältä. Tokion Gran Slamin viikolla
harjoittelupaikat menevät kiinni, kun kaikki haluavat mennä katsomaan kisaa. Me
menemme myös kannustamaan kisassa matsaavia suomalaisia.
Kisan jälkeen jäämme
harjoittelemaan Tokioon leirille pariksi viikoksi. Nyt on hyvä aika panostaa
peruskuntoon ja lisätä tekniikkaharjoittelua kun syksy menty kohisten kisasta
kisaan.
Molemmat kuvat EJUN sivuilta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti