perjantai 20. marraskuuta 2015

U23 EM-PRONSSIA BRATISLAVASTA

Malagasta asti ollut draivi ja itseluottamus kantoi u23 EM-kisoihin, josta kamppailin pronssisen mitalin. Suomen joukkue lähti Bratislavaan torstaina, kun itselläni oli matsit jo perjantaina. Olin ajatellut kisoja mielessäni aika vähän. Tietty ohjelmat ja treenit oltiin tehty koko syksylle tähdäten U23 EM-kisoihin, mutta arjessa en jaksa miettiä kisoja sen enempää. Tavallaan ajatus oli että nämä on ihan samanlaiset pippalot kuin mitkä tahansa muut kisat.
Näihin kisoihin minun ei tarvinnut kohtuuttoman paljoa pudottaa painoa. Olin edellisen kuukauden aikana katsonut tarkemmin mitä suuhuni laitan, ja toki edellisviikolla Malagassa koettu vatsatauti toimi pienenä esidiettinä ;).

Kisapäivänä jännitti mukavasti. Aloinkin miettiä että tänään ei jäädä ensimmäiseen otteluun. Pääsin ensimmäisen kierroksen kaaviossa vapaalla ollessani sijoitettuna kaaviossa. Vastustajaksi osoittautui minulle hyvä tuttu belgialainen tyttö. Meillä tilastot olivat 1-1. Tällä kertaa vein ottelun nimiini 2 shidon ansioista. Tässä vaiheessa olin tehnyt jo henkilökohtaista historiaa, kun ensimäistä kertaa voitin EM-kisoissa matsin. 

Toiseksi vastustajaksi tuli minulle tuntematon espanjalainen. Ehdin katsoa hänen edellisen ottelun ja ihan pirtsakasti vei venäläistä.  Voitto heltisi minulle alle minuutissa käsilukolla jonka pääsin matossa rakentamaan. En minulla ollut oikeastaan hätää koko matsissa
.
Semifinaaliin tuli puolainen vastaan. Olin edellisen kerran ottanut häntä vastaan 3 vuotta sitten ja saanut ihan pataan keräten 4 varoitusta, jonka johdosta minut oli heitetty pihalle matsista. Nyt matsi kului ihan tasaisessa väännössä.  Puolessa välissä sain passiivisuudesta varoituksen, kun puolainen oli ollut pari aloitusta aktiivisempi. Viimeisen minuutin kohdilla sain oman mattokäännön onnistumaan ja sidonnankin muutamiksi sekunneiksi päälle. Harmi vaan vastustaja tuli sieltä pois minun sählätessä, ja vuorostaan otti minut shidontaan. Arvaatte varmasti että jäi vähän kaivelemaan…

Pronssiotteluun sain vastaan romanialaisen. Olen joskus leireillä ottanut häntä vastaan ja niissä väännöissä on molemmille tullut heittosuorituksia. Pekkiksen kanssa sovittiin taktiikaksi liike ja tilan pitäminen. Halu voittaa oli isompi kuin koskaan ennen. Olin kuitenkin rento ja rauhallinen odotellessani sermin takana tatamille pääsyä.Ottelun alku lähti hyvin minun komennossani liikkeelle. Noin reilun minuutin jälkeen romanialainen joutui paikattavaksi, kun otsaan tuli verta vuotava haava. Tämän jälkeen vastustaja ryhdistäytyi ja hänen tyyli vaihtui aggressiivisemmaksi kahvan hakkaamiseksi. Itse kuitenkin pysyin tahdissa mukana. Loppua kohti homma lähti taas enemmän omaan komentoon. Vastustaja sai varoituksen passiivisuudesta, jonka vuoksi siirryin johtoon. Loppumatsin otin tarkasti ilman mitään sen suurempia virheitä. Kellon soidessa olo oli kyllä niin onnellinen! Niin monta vuotta olen kiertänyt pitkin maita ja mantuja, ja nyt viimein tuli arvokisamitali. Tietty nälkä kasvaa aina syödessä ja halu pärjätä tulevaisuudessa on entistä suurempi.



Seuraava matka on jo ensiviikolla, kun lähden Japaniin reiluksi kolmeksi viikoksi harjoittelemaan. Ekaksi viikoksi harjoittelupaikkana toimii mikäs muukaan kun vanha tuttu Katsuran Budo University. Paikka on tullut tutuksi, kun parina kesänä on siellä tultu pöyrittyä. Viime kerran Katsuratarinoihin pääse käsiksi täältä. Tokion Gran Slamin viikolla harjoittelupaikat menevät kiinni, kun kaikki haluavat mennä katsomaan kisaa. Me menemme myös kannustamaan kisassa matsaavia suomalaisia.
Kisan jälkeen jäämme harjoittelemaan Tokioon leirille pariksi viikoksi. Nyt on hyvä aika panostaa peruskuntoon ja lisätä tekniikkaharjoittelua kun syksy menty kohisten kisasta kisaan.


Molemmat kuvat EJUN sivuilta


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti