Serbian jälkeen seuraavana viikolla oli European Cup ihan
täällä kotosuomessa Tampereella. Punnituksessa selviytyneenä lukkiuduimme Annin
kanssa hotellihuoneeseemme katsomaan Vain elämää-ohjelmaa ja tankkamaan
nestettä ja ruokaa. Illan lopputulos oli hyvä mieli ruuasta ja Maija Vilkkumaan
lauluista. Chill!
Matsipäivänä minua hermostutti tavallista enemmän. Omaa
otteluvuoroa odotellessa olo oli levoton. Normaalisti olen aika tyyni ja varma
itsestäni. Tampereella sarjat olivat pieniä, joten pääsin ensimmäisen kierroksen
vapaalla. Vastaan tuli norjalainen. Meillä voitot olivat 1-1. Sain ajettua
norjalaiselle passiivisuusvaroituksen. Vastustajan tyyli oli hirmu jähmeä,
kädet suorana ja asento linkussa. Viimeisessä aloituksessa tein huonon lonkan,
josta tuli minulle mattoonvedosta varoitus. Varoitus oli minusta vähän niin ja
näin ehkä siinä painoi jo aikaisempi tekeminen, koska omaani huonommista
yrityksistä aina ei tule varoitusta, onhan se ristiriitaista että seisomalla ja
jäkittämällä paikoillaan varoitusta ei olisi annettu. Pari minuuttia
väännettiin jatkoaikaa, kunnes sain toisen varoituksen passivisuudesta. Tämä
meni ihan oikein.
Kuva: Pajudo |
Ottelun jälkeen menin istumaan katsomoon. Seppo tuli
vierelle ja sai kuunnella pari minuuttia rumia sanoja suustani. Suutuspäissäni
en riehu, itke enkä raivoa vaan usein se jää vain sisälle tekemään pahaa
fiilistä. Teki mieli vain pakata kamat ja lähteä kisapaikalta. Onneksi Seppo oli
vierellä ja osasi jopa nauraa hyväntahtoisesti tosikko Katrille.
Iltapäivän keksityin viettämään aikaa hyvien tyyppien kanssa
ja kannustamaan muita suomalaisia judokoita. Viimeiseen otteluuni valmistauduin lämmittelemällä rauhallisesti. Taas tuntui että ongelma aineenvaihdunnan puute palasi.
Tällöin en saa hikeä päälle millään. Vähennän tällöin vaatetta, koska silloin
tulee myös tukala olo kaikista jumppakamoista. Olo on parempi hieman viileänä. Onneksi ongelma on ollut vuoden sisällä jo niin useasti että osaan suhtautua rauhallisesti
siihen. Ottelussa tulee tuntumaan pahalta, mutta sinne mennään.
Otteluun tuli vastaan britti, jonka voitin viime vuonna
samassa kisassa. Ennen matsia tsemppasin ja ajattelin että tämä on tällainen työpäivä mutta pitää hoitaa homma kotiin. Ajoin hänelle kaksi
varoitusta passiivisuudesta ja heitin osotolla yukon (5p.). Matsin jälkeen päävalmentaja
Jaska sanoi että näytti pakkopullalta. Joo päivä oli kyllä yhtä kuivaa surkeaa
vehnäpullaa ilman sokeria.
Kuva:Pajudo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti