keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Tampereen European Cup

Serbian jälkeen seuraavana viikolla oli European Cup ihan täällä kotosuomessa Tampereella. Punnituksessa selviytyneenä lukkiuduimme Annin kanssa hotellihuoneeseemme katsomaan Vain elämää-ohjelmaa ja tankkamaan nestettä ja ruokaa. Illan lopputulos oli hyvä mieli ruuasta ja Maija Vilkkumaan lauluista. Chill!

Matsipäivänä minua hermostutti tavallista enemmän. Omaa otteluvuoroa odotellessa olo oli levoton. Normaalisti olen aika tyyni ja varma itsestäni. Tampereella sarjat olivat pieniä, joten pääsin ensimmäisen kierroksen vapaalla. Vastaan tuli norjalainen. Meillä voitot olivat 1-1. Sain ajettua norjalaiselle passiivisuusvaroituksen. Vastustajan tyyli oli hirmu jähmeä, kädet suorana ja asento linkussa. Viimeisessä aloituksessa tein huonon lonkan, josta tuli minulle mattoonvedosta varoitus. Varoitus oli minusta vähän niin ja näin ehkä siinä painoi jo aikaisempi tekeminen, koska omaani huonommista yrityksistä aina ei tule varoitusta, onhan se ristiriitaista että seisomalla ja jäkittämällä paikoillaan varoitusta ei olisi annettu. Pari minuuttia väännettiin jatkoaikaa, kunnes sain toisen varoituksen passivisuudesta. Tämä meni ihan oikein. 

Kuva: Pajudo
Ottelun jälkeen menin istumaan katsomoon. Seppo tuli vierelle ja sai kuunnella pari minuuttia rumia sanoja suustani. Suutuspäissäni en riehu, itke enkä raivoa vaan usein se jää vain sisälle tekemään pahaa fiilistä. Teki mieli vain pakata kamat ja lähteä kisapaikalta. Onneksi Seppo oli vierellä ja osasi jopa nauraa hyväntahtoisesti tosikko Katrille. 

Iltapäivän keksityin viettämään aikaa hyvien tyyppien kanssa ja kannustamaan muita suomalaisia judokoita. Viimeiseen otteluuni valmistauduin lämmittelemällä rauhallisesti. Taas tuntui että ongelma aineenvaihdunnan puute palasi. Tällöin en saa hikeä päälle millään. Vähennän tällöin vaatetta, koska silloin tulee myös tukala olo kaikista jumppakamoista. Olo on parempi hieman viileänä. Onneksi ongelma on ollut vuoden sisällä jo niin useasti että osaan suhtautua rauhallisesti siihen. Ottelussa tulee tuntumaan pahalta, mutta sinne mennään.

Otteluun tuli vastaan britti, jonka voitin viime vuonna samassa kisassa. Ennen matsia tsemppasin ja ajattelin että tämä on tällainen työpäivä mutta pitää hoitaa homma kotiin. Ajoin hänelle kaksi varoitusta passiivisuudesta ja heitin osotolla yukon (5p.). Matsin jälkeen päävalmentaja Jaska sanoi että näytti pakkopullalta. Joo päivä oli kyllä yhtä kuivaa surkeaa vehnäpullaa ilman sokeria.

Kuva:Pajudo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti