sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Syksyllä tapahtuu

Kisakausi starttaa näillä hetkillä. Ja olen siitä enemmän kuin innoissani. Ensi viikolla on European Cup Serbiassa. Ja seuraavalla viikolla kotikisa eli Tampereen European Cup. Melkein odotan tulevia kisoja yhtä innolla kuin joulua. Oikeastaan into on lievä ilmaisu. Nautin niin paljon kisoista ja tatamilla olosta. Nyt varsinkin voi olla ihan jees kisata kun kunto alkaa viimein olla kondiksessa, eikä matsit tule olemaan niin paljoa ystävysten tahdon ja sisun taistelua, kun kunto loppui keväällä melkein joka matsissa.

Juostessa tuntuu hyvältä. Lenkit, jotka aiheutti minulle kiroamista ja läkähdystä alkukesästä, menee kuin vettä vaan lenkkipolulla kirmatessa. Kiitos historialliset Salpausselän mäet ja kummut, teistä onkin hyötyä. Soitinkin isälle yhden lenkin juoksun jälkeen innoissani, että nyt vihdoin viimeinen se happi virtaa keuhkoissa!

Voimatreenit ovat menneet ihan ok, vaikka niistä en ole läheskään yhtä innoissani kuin esimerkiksi juoksusta. En tiedä, mikä minua siinä suhteessa kinnaa vastaan. Onhan  voimanhankintakin kivaa, mutta ei vain säväytä niin paljoa. Osassa liikkeistä tulokset ovat parantuneet, osassa tulokset hieman tippuneet, kun ei olla siihen voimaan viimeiseen puoleen vuoteen ehditty panostaa. Itse olen aikamoinen hätähousu välillä ja hoppuilen että tätä ja tätä lisää, pitäisi ja tarvitsisi. Onneksi mukana on lehmän hermoinen Aaltosen Seppo, joka sanoo, että ”Katri kuule kun kaikkea ominaisuuksia ei voi kehittää samaan aikaan”.  Ja Katrihan kuuntelee. 

Ainoa ongelma on tällä hetkellä vanha tuttu niska ja hartiaseutu. Jälleen keskiviikon aamutreenissä onnistuin sen jumittamaan. Kun se on kuormittunut, niin ei tarvita kuin yksi äkkinäinen liike saamaan sen jäkkiin. Sängystä ylösnouseminen oli aikamoinen näytös, ja siis olen vasta 21-vuotias… Parit harjoitukset jäivät ikävä kyllä väliin, onneksi ne eivät nyt maailmaani kaada. Tärkeintä on saada niska rennommaksi. Relaxantit, kipulääkeet, hieronta  ja sähköä niskaan on aika hyväksi todettu konsepti. Tämä on kyllä niin tervettä hommaa aina välillä. 

Kahden kisan jälkeen saan huohahtaa hieman. Olen monesti vetänyt kolmekin kisaa peräkkäin, mutta nyt päätettiin ottaa vain kaksi ja jättää Lissabonin isompi kisa välistä. Menen lokakuussa Pariisin Grand Slamin leirille. Kisat valitaan harjoittelun mukaan ja treenaan katsoen pidemmälle kuin pelkkiä olympiakarsintapisteitä metsästäen.  Marraskuussa on vielä parit kisat. Eli aika hässäkkää tulee olemaan syksy ja alkutalvi. Miten sitä muutenkaan ajan saisi kulumaan ;).

Treeniä kotisalilla Miskan kanssa. Käynnissä myös tulevien mestareiden aamuharjoitukset.

Ja tietty treenien jälkeinen selfie Annin kanssa. Kuinka vaikeaa onkaan saada hyvä kuva ;)

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

ADT kävi kylässä

Oli synkkä ja myrskyisä yö, kun joku soitti ovisummeria taukoamatta... No ei edes ollut yö eikä edes sitä myrskyä. Olen kuitenkin sen verran tarkka, etten avaa ovea iltaisin, jos en tiedä, kuka siellä alhaalla rimputtaa kelloa. Alettiin miettimään Sanden kanssa, että joku todella haluaa sisään, kun vain meidän kelloa soittaa.  Hetken kävi mielessä kyllä, että olisiko siellä melkein naapurissa asua Ikälän Anni hädissään kelloa soittamassa. No yhtäkkiä joku heitti kivellä ikkunaan (asutaan kolmannessa kerroksessa). Tällöin terve uteliaisuus vei voiton, ja avasin parvekkeen oven. ”ADT iltaa, tultaisiin testaamaan” alhaalla oleva mies huikkasi.

Kävi ilmi, että he olivat käyneet jo edellisenä päivänä, mutta me emme olleet silloin kotona. Melkoista salapoliisin duunia kyllä saivat tehdä, kun olivat päätelleet ikkunamme on se, missä ei palanut valoa ja muistivat vielä oikein eilen illalla. Testitilanne on minulle kisoista ja leiriltä tuttu. Mutta ainahan se jännittää ja näyte on vaikea antaa, kun vieressä seisoo testaajaa. Hankala velvollisuus, mutta kyllä se menettelee, kun olen kaurapuurourheilun (puhtaan urheilun) puolella. Onneksi testaajat ovat rentoja ja ymmärtäväisiä. Sandekin sai leffaseuraa. Tällä kertaa meni varmaan 1,5h siitä, kun testaajat astuivat sisään ja lähtivät.  Sanoin heille, että tämä kerta oli vielä helppo, kun en ollut jumpannut painoa. Silloin nimittäin kestää, kun kroppa imee nesteen kuin sieni itseensä. Voi kunpa näytteen voisi antaa syljestä.


MM-kisojen loppuviikko meni levätessä. En ollut kuitenkaan ihan tyylipuhdas sohvaperuna, vaan kävin pari kertaa judotekniikkaa hiomassa ja kerran puntilla. Puntilla liikkeet olivat vain itselle kivoja liikkeitä. Lopetin heti kun alkoi tuntua ikävältä :D. Mahtavaa kun normaalisti tuollainen käytös olisi ehdoton EI! Viikonloppuna käytiin Sanden viettämässä kesän viimeisen viikonlopun Porvoossa. Oli virkistävää olla muualla, kuin itselle tutussa Lahdessa.


Olen akkujen latauksen jälkeen painanut läpi pari raskaampaa treeniviikkoa. Nyt saa tehdä paljon harjoituksia, kun ennen MM-kisoja piti olla todella tarkka treenin suhteen. Peruskuntoa ollaan tehty, vaikka seuraavat kisat jo parin viikon päästä. Pääasia että olen alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa tikissä.




Sain syliini porvoolaisen rentoutujasielun Felixin

Lukion liikanmaikan sijainen. En saanut suurta suosiota, kun ei ollutkaan sählyä.