Kisakausi starttaa näillä hetkillä. Ja olen siitä enemmän
kuin innoissani. Ensi viikolla on European Cup Serbiassa. Ja seuraavalla
viikolla kotikisa eli Tampereen European Cup. Melkein odotan tulevia kisoja yhtä
innolla kuin joulua. Oikeastaan into on lievä ilmaisu. Nautin niin paljon
kisoista ja tatamilla olosta. Nyt varsinkin voi olla ihan jees kisata kun kunto
alkaa viimein olla kondiksessa, eikä matsit tule olemaan niin paljoa ystävysten
tahdon ja sisun taistelua, kun kunto loppui keväällä melkein joka matsissa.
Juostessa tuntuu hyvältä. Lenkit, jotka aiheutti minulle kiroamista ja läkähdystä
alkukesästä, menee kuin vettä vaan lenkkipolulla kirmatessa. Kiitos
historialliset Salpausselän mäet ja kummut, teistä onkin hyötyä. Soitinkin
isälle yhden lenkin juoksun jälkeen innoissani, että nyt vihdoin viimeinen se
happi virtaa keuhkoissa!
Voimatreenit ovat menneet ihan ok, vaikka niistä en ole
läheskään yhtä innoissani kuin esimerkiksi juoksusta. En tiedä, mikä minua
siinä suhteessa kinnaa vastaan. Onhan voimanhankintakin kivaa, mutta ei vain säväytä
niin paljoa. Osassa liikkeistä tulokset ovat parantuneet, osassa tulokset hieman
tippuneet, kun ei olla siihen voimaan viimeiseen puoleen vuoteen ehditty
panostaa. Itse olen aikamoinen hätähousu välillä ja hoppuilen että tätä ja tätä
lisää, pitäisi ja tarvitsisi. Onneksi mukana on lehmän hermoinen Aaltosen Seppo,
joka sanoo, että ”Katri kuule kun kaikkea ominaisuuksia ei voi kehittää samaan
aikaan”. Ja Katrihan kuuntelee.
Ainoa ongelma on tällä hetkellä vanha tuttu niska ja
hartiaseutu. Jälleen keskiviikon aamutreenissä onnistuin sen jumittamaan. Kun
se on kuormittunut, niin ei tarvita kuin yksi äkkinäinen liike saamaan sen
jäkkiin. Sängystä ylösnouseminen oli aikamoinen näytös, ja siis olen vasta
21-vuotias… Parit harjoitukset jäivät ikävä kyllä väliin, onneksi ne eivät nyt
maailmaani kaada. Tärkeintä on saada niska rennommaksi. Relaxantit,
kipulääkeet, hieronta ja sähköä niskaan on aika hyväksi todettu konsepti. Tämä on kyllä niin
tervettä hommaa aina välillä.
Kahden kisan jälkeen saan huohahtaa hieman. Olen monesti
vetänyt kolmekin kisaa peräkkäin, mutta nyt päätettiin ottaa vain kaksi ja
jättää Lissabonin isompi kisa välistä. Menen lokakuussa Pariisin Grand Slamin
leirille. Kisat valitaan harjoittelun mukaan ja treenaan katsoen pidemmälle
kuin pelkkiä olympiakarsintapisteitä metsästäen. Marraskuussa on vielä parit kisat. Eli aika
hässäkkää tulee olemaan syksy ja alkutalvi. Miten sitä muutenkaan ajan saisi
kulumaan ;).
Treeniä kotisalilla Miskan kanssa. Käynnissä myös tulevien mestareiden aamuharjoitukset. |
Ja tietty treenien jälkeinen selfie Annin kanssa. Kuinka vaikeaa onkaan saada hyvä kuva ;) |