tiistai 19. toukokuuta 2015

Orenburg Euroopean cup ja leiri

Hohhoijaa tämä flunssa alkaa jo nakertamaan tätä naista. Sen lisäksi että leiri menee harakoille on myös uskomattoman tylsää vain maata hotellihuoneessa. (Tässä nyt aikaa tappaakseen on hyvä yrittää puhelimella väkertää tekstiä.)

Tietysti flunssa myös vaikutti matseihini, kun elimistö ei ollut yhtään mukana. Oireet ovat täsmälleen samat kun SM-kisoissa yrittäessäni kisata. Tällä kertaa vaan en viitsinyt keskeyttää. Videolta katsottuna kaikissa kolmessa ottelussa oma tekeminen on aika kaukana normipäivästä.

Kisapäivänä ensimmäiseksi minulla oli vastassa venäläinen joka on alemmassa sarjassa moninkertainen  junnujen arvokisamitalisti. Alkuun molemmille tuli varoitus otteiden välittämisestä. Voitto meni lopulta venäläiselle yukon (5p) arvoisensa kiepillä. Tyttö oli kyllä kunnon sähisiä.

Venäläisen porskuttaessa voittokulkuaan tuli minulle pääsy keräilyyn. Vastustajaksi tuli unkarilainen. Onneksi hänkin taisi olla yhtä yhtä poikki kun minä. Matsi tuli minun nimiin 1-2 varoituksilla. Luulin kyllä pyörtyväni siihen tatamille.

Kolmas ja viimeinen matsi oli hieman yllättäenkin keräilyyn tippunutta ranskalaista vastaan. Lähdin ottamaan reilulla teholla, koska tiesin että paria minuuttia enempää ei päivän kunto olisi kestänyt. Alkuun toheloin jotain ja ranskatar saikin yukon (5p).  Matsin lopussa olin alla jalan irroitustilanteessa. Tuomarin keskeyttikin tilanteen matekomennolla. Jalka oli jo muutenki löysästi ja päästin jalan irti. Tämän jälkeen tuomari julistikin osaekomin (sidonnan), josta en sitten tullutkaan pois. Joka tapauksessa ranskalainen oli kyllä parempi osapuoli. Vaikka flunssa painoikin otin mielestäni ihan kelpo matsin. Viime syksynä Pariisissa sama kaveri oli vedellyt minua pitkin Insepin lattioita.

Sijoitus oli seiska, mutta tulipahan avattua tämänkin kv-kisavuosi puolenvuoden tauon jälkeen.  Ja olen kyllä tyytyväinen että pystyn matsaamaan tiukkoja otteluita ja jopa voittamaan vaikka olo oli peetä. Tuntuu että terveenä olisin hävittytkin matsit pystynyt ihan hyvin voittamaan. Toivottavasti ensiviikon Romanian kisassa tämä tyttö olisi jo terve.


Satu pronssimatsissa
 




sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äiti

Pienenä äitini kysyi minulta useasti olenko äidin tyttö. Ja aina vastasin ”Äidin ja isän tyttö”. Lauantaiaamuisin mentiin koko perhe makoilemaan vanhempien sänkyyn. Halusin turvallisesti olla äidin ja isän välissä.

Huolehtiva, rakastava, tunteellinen, luova ja aikaansaava. Nämä ovat äitiini sopivia adjektiivejä. Äitini on myös vähän hupsu. Viimeiset kymmenvuotta hän on kutsunut itseään vanhaksi. Ja äiti on 50-vuotias :D. Äitini rakastaan kesää ja paperien kulmat ovat hänen jäljiltään täynnä pieniä kuvia. Äitini on maanläheinen ihminen ja viihtyy luonnossa. Äidin lämpimässä sylissä on aina ollut tilaa.

Huomaan itsessäni myös äitini piirteitä. Mennään tunteella enemmän kuin järjellä. Silloin kuin sinulla on pinna palannut meidän kohelluksiin on pikku Kakot olleet takaisin järjestyksessä alta aikayksikön.  Murrosiässä pienen hetken kyllä ovet paukkuivat minun puolestani.

Ei aina ole varmaan ollut helppoa kaksosten kanssa.Varsinkin kun muutin nuorena 900km päähän enkä ole ehtinyt välillä käydä kotona kuin pari kertaa vuodessa. Useasti on itku tullut silmään, kun on ollut aika lähteä takaisin etelään. Onneksi olet kuitenkin puhelin soiton päässä.
Kunpa olisin Tuomentiellä kahvittelemassa tänä sunnuntaina. Halaisin äitiä pitkään ja hartaasti. Onhan hän ollut minulle maailman paras äiti. Hyvää äitien päivää!

 Terveisin äidin höpötiina
Äiti ja sen tytär