OTC-Nymburk

Nyt on tämän vuoden ensimmäinen leiri vedetty läpi. Olin kuusi päivää Tšekeissä OTC- leirillä.  Leirillä oli oikeastaan noin suurpiirteisesti sanottuna kaikki Euroopan judomaat edustettuna+ pari Afrikan maata.  Suomalaisten pieni joukkue oli myöskin entistä pienempi sairas-ja loukkaantumisien vuoksi.

Omalla kohdalla leiri alkoi surkean hupaisalla tavalla. Leirin ensimmäisessä harjoituksen alussa mattorandorissa sain jo niskani isoon kramppiin. Tämä niskan temppuilu häiritsee koska sitä on säännöllisesti ja siinä menee harjoituspäiviä hukkaan. Kerran peräti piti jäädä töistä kotiin, koska herättyäni niska jumittui taas kivuliaaseen kramppiin. 

Leiristä meni maanantai ja tiistai harakoille. Onneksi Ruotsin joukkueen vakiovarusteeseen kuuluu osaava fysioterapeutti. Hänen mukaan niskassa ei ollut mitään lukkoa vaan kramppi oli lihaksista johtuva. Hän laittoi piuhat niskaan, joka sai lihakset liikkeelle sähkön avulla. Jaana oli viisaana varautunut ja häneltä sain myös samankaltaista laitetta lainaan. Fyssari myös paineli ja väänteli niskaa.  Se auttoi ja keskiviikkona pääsin jo tositoimiin voideltuani selän ja hartiat kuumageelillä.

Kuntoni oli aika rapainen. Tämä oli paha koska tyylinen on liikkuva ja aktiivinen. Randoreiden viimeiset minuutit olivat erityisen hapottavia. Jätin myös kaikki mattorandorit vahingosta viisastuneena väliin. Oli kuitenkin mukava ottaa randoreita koska tiesin kuntoni kohoavan sillä. Kohta taas pystyn myllyttämään entiseen tapaan. Ja tietysti oli mukava olo aina treenien jälkeen.

Huhtikuussa suunnitelmissa on ottaa kolme leiriä. Kotimaassa pääsiäisen EVL-leiri, Pariisin treeniviikko sekä Tatan OTC-leiri. Judoherkkua on siis luvassa. Tuon setin jälkeen on 6 viikkoa sitten kv-kisoihin. Kunnon pitäisi siis hyvin nousta ennen toukokuun loppua.

Ei mennyt kuin Strömsössä-onneksi!

En ollut viime viikonloppuna Prahassa kisailemassa. Tiistai-iltana huomattiin että minua ei ole ilmoitettu kisoihin pienten väärinkäsitysten takia. Liitosta kyllä ilmoitettiin että he minut sinne järkkäävät. Kieltäydyin koska alun perin luulin että lennot, hotelli ja ym. olisivat jo hoidettu. Parin muun kisan peruttamiset ja maksut on potuttanut niin paljon että olin valmis lähtemään sinne vajaakuntoisenakin. Eli loppuen lopuksi onni onnettomuudessa.

Treeneissä fiilis on ihan ok jo. Pikku hiljaa heittoihin alkaa tulla tietynlaista räväkkyyttä hitauden sijaan. Viikonlopun fysiikkatreenitkin menivät oikein nappiin. Pari punttia, kuntopiiri ja juoksua. Painopistettä on nyt siirretty kestävyyden puolelle. Ennen joulua oli hyvä voimakausi ja sairastelun takia laskenutta kestävyyskuntoa aloitetaan nostamaan. Nyt on aikaa koska seuraavat kv-kisat taitavat ovat vasta toukokuussa. 

Seuraava tapahtuma on ensi viikon Nymburkin OTC- leiri. Siellä tulee onneksi kovia randoreita. Baltic-Sea openin jätän myös väliin. Naisten sarjoissa ei ole niin paljoa väkeä (-52 ei ketään ja -57 yksi osallistuja) ja haluan nyt rauhassa harjoitella.

Muuten elämä rullaa aika raiteillaan. Treenejä, töitä tasaisella tahdilla. Vähän jo kaipaan muutakin äksöniä eli kisoja ja leirejä. Hassua olla möllöttää näin kauan ilman mitään erikoista. Mitäs sitten tehdään, kun urheilu-ura loppuu ja vieläkin normaalipi arki alkaa. Arki tietysti tuntuu hyvältä välissä kaikkien reissujen jälkeen, mutta liika on liikaa. En oikein vielä näe itseäni istumassa 8-16 konttorilla, minkä jälkeen kiiruhtaisin markettiin ostamaan jauhelihakastikkeen ainekset. Ehkä ajatus alkaa houkuttaa reilun 10 vuoden päästä,  kun reissuissakin vieläkin enemmän rähjääntynyt.