Paikoilleen valmiit...

Hei peipposet

Ensi viikonloppuna kisaan vuoden ensimmäiset kisani Prahassa European open:nissa. Odotuksia ei oikeastaan ole tämän alkuvuoden mennessä plörinäksi. Treeneissä on harjoiteltu vielä perusjuttuja ilman mitään kisakauden vivahteita. Katse on enemmänkin jo kevään kisablokissa siellä hyviin suorituksiin pääsemisessä.

Tänään allapäin ollessani sain onneksi juteltua Sepon kanssa. Vinkit olivat hyvät; pidä pää kylmänä, äläkä hermostu itsellesi. Ne jotenkin saivat mielen tyyneksi, ja sopivat tilanteeseen. Pitää muistaa että nyt lähdetään aika raakileena kisoihin. Tauti oli kuitenkin sen verran kova että sen kanssa nujertamiseen ja toipumiseen meni se n.1,5kk. Urheilijan onni on ymmärtäväinen tukiverkosto.

Painon on normaaleissa lukemissa. Painonpudotus on aika rutiinin omaista eikä oikein jaksa siitä vouhottaa. Eli rutiinilla on tässäkin asiassa hyvät puolet. Tosin tällä viikolla duunissa voi olla vähän vetämätön olo. Viime syksynä oli mukavaa kun sai keskittyä täysillä urheiluun. Treenit/jumpat ja muuten leffa pyörimään tai sänkyyn lukemaan kirjaa. Sunnuntaina kyllä uhkailin Sandelle että jumalauta menen ylempään sarjaan noihin kisoihin kun muutenkaan mitenkään tärkeät kisat ole. No Sande sitten kaivoi viikonlopun Saksan GP -57kg kaaviot esiin. Tämän jälkeen aloin nöyränä lappaa kanafileitä suuhun. Ei näillä voimatasoilla taideta sinne päin katsotakaan. Meitsi on kyllä niiin viiskakkonen.

Mihin se aika katoaa?

Kevät alkaa jo oven takana kolkuttaa. Aurinko paistaa ja se tekee hyvän mielen.  En ole koskaan tajunnut sanaa kevätväsymys pikemminkin talviankeus. Kuukauden päästä on melkein huhtikuu ja se jos jokin on kevään kuukausi. Pitäisi olla kohta pilkillä ;). 

Vuoden ensimmäinen kisa on ensiviikolla Prahassa jossa on jaossa olympiakarsintapojoja. Odotukset eivät nyt kovin korkealla ole tämän vuoden alun startin jälkeen. Mutta ei tässä mitään guruja muutenkaan olla, mutta toimintaan sen hetken parhaansa mukaan sitten. 

Viikonloppuna olimme Sanden ja Klasun kanssa seuraamassa nuorten judon SM – kisoja Nummelassa. Tämä vuosi on toinen vuosi aikuisten sarjassa, joten judoki päällä ei minulla tatamille ollut asiaa. En halua olla tekopyhä ja jaella mitään nootteja. Kaikki varmasti ovat tehneet kovasti töitä järjestäjät, tuomarit ja kisaajat. Enkä itsekkään ole mitään supererikoishienouskykyjä koskaan väläytellyt, pelkällä tylsällä työn teolla tähänkin pisteeseen on päästy (kuinka luterilaista). 

Omat ensimmäiset nuorten Sm-kisani kävin 2006 Siuntiossa ja taisin silloin olla juuri aloittanut yläasteen. Kyllä kisat olivat lokakuussa. Menin -48kg sarjaan painoni ollessa 45kg. Niin nuorena en pudottanut painoa ja isäni oli sitä mieltä että mahdollisimman nopeasti siihen lopulliseen sarjaan.  Tämä oli oikea ratkaisu, koska enemmän se minua hyödytti kun joku kirkkaampi mitali pienemmässä painoluokassa. Kehityin aika paljon kisaillessani vähän vanhempien ja isompien tyttöjen kanssa. Kisoissa taisin voittaa pari matsia ja hävitä myös pari (tuplapooli). Kisoista mukaan tuli pronssi ja tajuttomaksi kuristumisen kokemus. Olin aika voitontahtoinen pikku tyttö, joten taputtaminen(luovuttamien) ei käynyt mielessä. Toivottavasti nykyään on fiksumpi ja tietäisi milloin on se taputtamisen hetki. Kerrankin on muka niin vanha että voi mukamas jotainkin muistella. Mutta siitä olen kyllä ihan varma että vuosi 2006 oli kyllä ihan hetki sitten! 

Minä ja Anni 2008 Joensuun samuraicupissa. Kuva: Juha Ikälä