Eikä vieläkään tolpillaan

Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin tällä hetkellä Belgiassa valmistumassa seuraavavan päivän kisaan. Olen kuitenkin viettämässä kotona lauantai-iltaa kera Netflixin.  Hurraa siis.  Onneksi Amelie-leffa nostattaa hymyn huulille.

Viime viikolla otin ensimmäiset vuoden treenit. (Onneksi tätä ei tarvitse sanoa marraskuussa.) Ei mitään sykettä nostavaa vaan pelkää tekniikan pohdiskeluja välillä levähtäen. Heittosarjat ovat jo silkkaa myrkkyä kunnolle.Seuraavat kisat olisivat 2 viikon päästä Itävallassa tai Prahassa en muista kummassa. Tämän hetken paranemistahdilla nekin taitavat tippua ohjelmasta. Kunhan nyt pääsisi Nymburkin leirille maaliskuun alussa. Siihen olisin tyytyväinen.

Töihin oli mukava palata sairastelun jälkeen. Olen mm. kirjoitellut nettisivuille, hermoillut excelin kanssa(opin koko ajan), käynyt kamppailulajien junioriohjaaja seminaarissa, akatemiapäivillä ja liimannut näyteikkunaan teippauksia vai mitä ne nyt ovatkaan. Aamu-ja iltatreenit järjestyvät hyvin eikä minun tarvitse syöksähdellä töistä pääkolmantena jalkana treeneihin. 

Ainiin minut myös nostettiin liiton olympiaryhmään tälle vuodelle. Vaikka viime vuoden alussa oli nyt kaikenlaista ja judoon keskittyminen alkoi enemmän vasta kesällä niin viime syksy meni ihan jetsulleen.

Pikainen raportti sairasvuoteelta

Tänään on oltu 12 päivää sairaana ja sen kyllä huomaa. Eilen kävellessäni sairaalasta kotiin koitin kävellä ripeämmin, ja eihän sen hyvin mennyt kun kunto meinasi siinäkin kesken loppua. Tosiaan torstaina keuhkokuumeeseen saamani antibiootit eivät olleet purreet hyvin, koska korkea kuumeilu jatkui yhä. Sairaalassa eilen otettu syke oli jo pelkästään 110 pelkästään istumisesta.. Epäilivät että keuhkokuumeen lisäksi sairastan samaan aikaan mykoplasmaa tai influenssaa. Toivotaan pelkkää influenssaa.

Tälläkin pilvellä on hopeareunukset, koska uudet dropit tuntuvat jo helpottaneen oloa.

Minulle suositeltiin kuukauden taukoa harjoittelusta. Mietin sitä vielä ensi keskiviikkona otettavien labrakokeiden tulosten jälkeen.  Tammikuun edustusvalmennusleiri nyt ainakin jää välistä ja aika varmasti Belgian kisat ja Pariisin leiriviikko.  Elättelen kyllä vielä toivoa supertoipumisesta.

Nyt olen ainakin oppinut arvostamaan enemmän omaa terveyttä. Olen liikkunut ja urheillut aina vain koska se on hauskaa.  En halua olla tulevaisuudessa se joka ei pysty kunnolla edes kävelemään. Haluan olla se naapurin 80-vuotias mummo joka nähdään joka päivä kävelyllä. En tietysti pysty kaikkiin tekijöihin vaikuttamaan, mutta omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen vie jo pitkälle. Huhuh mitä tantta-ajatuksia.

Onneksi tammikuu vuoden kurjin kuukausi alkaa kohta olla puolessavälissä.  Helmikuu menee jotenkuten vielä hammastapurren, mutta maaliskuussa alkaa jo kevät voittamaan. :)

Flunssa myytävänä!

"Nuhakuume, flunssatauti, eihän siitä kukaan nauti, jätä rauhaan Katri polo, anna sille hyvä olo, etsi tauti toinen kolo" 

Niin se kuume ja flunssa sai minutkin kataliin kouriinsa. Olen tähän mennessä ajatellut olevani lähes immuuni kovalle sairastelulle. Tiedättekö kun lapsena leikkinyt muka tarpeeksi epämääräisissä paikoissa niin olisi teräksinen puolustuskyky! No ei ole.Vitamiinejakin olen popsinut muista syistä.  Normaalisti jos ilmoitan olevani kipeä on syynä kurkkukipu/yskä ja kuumetta ehkä sen päivän verran. 

Tällä kertaa korkeaa kuumetta on ollut jo neljä päivää. Yskä on niin järkyttävän kuivaa. Yöllä yskäkohtauksen saadessani herätin Sanden ja varmasti myös koko rapun. Omasta päätöksestäni päätin siirtyä olohuoneen sohvalle evakkoon. Onneksi Sande on ollut täällä vastaavana hoitajana.  Toivottavasti tässä nyt kärsittäisiin koko vuoden edestä sairastelut pois. Korkea kuume ei kyllä tunnu miltään, kun vertaa mitä osumia judossa saa :D.

Yhden oivalluksen olen kyllä keksinyt. Nimittäin mikään ei ole niin ärsyttävää kun kylmästä hiestä märkä t-paita. Siksipä olen käyttänyt teknistä t-paitaa.  Puhdasta välinesairastelua, kun joukkoon lisätään vielä nenäsumute, burana ja monet muut elämää helpottavat apteekkituotteet.

Seuraavat kisat ovat tammi-helmikuun vaihteessa Belgiassa. Sieltä matkataan taas viikoksi Pariisiin treenailemaan. On siis vielä aikaa parannella itseään. Ainakin viimeiset lomakilot saivat kyytiä. En kyllä halua tietää kadonnutta lihasmassan määrää.

Loppuun vielä pahoittelut suomen kielen rakastajille. Naputtelin tämän puhelimella koska tietokoneella naputtelu tuntuu nyt kovin vastenmieliseltä.