Hei hei mitä kuuluu!

Aikaa on taas kulunut viime päivityksestä, joten on hyvä varmaan päivittää mitä Kakon Katrille kuuluu.  Varautukaa siis supertiiviiseen asiaproosaani. Viimeksi olin menossa PM- kisoihin, josta tuli siis yleisen sarjan mestaruus. Madridin jätin väliin käsilukosta tulleen vamman takia. Kesällä sain viimein harjoittelut tälle vuodelle kunnolla käyntiin. Kävin ulkomaan leireillä Espanjassa, Venäjällä ja Saksassa. Kotimaan leirejä kävin Heinävedellä ja Pajulahdessa. Tiivis leireily kannatti ja pääsin taas jutun jujusta kiinni. Näistä lähtökohdista oli kiva aloittaa syyskuun kolmen viikon kisablokki.

Aloitin tämän vuoden ensimmäisen  kv-kisani niinkin vaatimattomasti kun Kroatian grand prix-kisalla. Tosiaan tätä ennen olin käynyt yhden aikuisten kansainvälisen kisan 1,5 vuotta sitten Belgian Arlonissa, ja lisäksi taisin kisatakin ulkomailla pienien haavereiden takia vuosi sitten junnujen Em-kisoissa. Upps

No niistä kisoista ei jäänyt paljon kerrottavaa. Hävisin ensimmäisen matsini Italialaiselle. Nettiä kaivelemalla löytyy hieno sode, jossa minä olen lentäjän roolissa.  Fiilikset kisaan oli loistavat oikein odotin matolle pääsyä.  Kaavio oli kova minun tasolleni, mutta kyllä siellä oli hyvänä päivänä voitettavia tyttöjä.

 Seuraavana kisana oli Suomen oma european cup Tampereella. Tämä kisa ei ole olympiapistekisa, mutta minulle hyvä kisa. Harmi vain että osa ilmoittautuneista ottelijoista ei saapunutkaan paikalle ja oma sarjani jäi alkuperäistä pienemmäksi. Eritysen tästä kisasta teki myös Lahden judoseura, jotka tulivat Orimattilan judoseuran kanssa bussilla kannustamaan kilpailijoitaan. Ensi vuona muutkin perässä! 

Ensimmäinen otteluni oli Marjanne Kososta vastaan.  Tein Wazarin (7p) sidonnalla, josta vastustajan tulessa pois rakensin ottelun päättävän käsilukon. Toiseen matsiin asettui Anni Leino.  Tein yukon (5p) arvoisen kiepin, josta jatkoin jälleen ottelun päättävään käsilukkoon. Kolmas ottelu oli brittiä vastaan. Vastusta vaikutti minulle ärsyttävältä yhdistelmältä ; vasemman puoleinen ottelija, kiepintekijä ja lisäksi minua lyhyempi. Ottelu olikin lopuksi yllättävän lyhyt. Sain heti haluamani otteen, josta heitin hänet yukon(5p) arvoisella jalkaheitolla ja jatkoin sidontaan.

Viimeinen ottelu oli ranskalaista vastaan. Aloitin aktiivisesti, josta ranskalaista varoitettiinkin. Noin puolenvälin jälkeen heitin hänet yukon (5p) arvoisella vastaheitolla. Viimeisellä minuutilla sain niinkin typerän ajatuksen että pakko tehdä jotain, vaikka olisin voinut ottaa itselleni huoletta vielä kaksi varoitusta.  No tämä idea päättyi surkeaan heittoyritykseeni, josta ranskatar puolestaan lukotti minut. Pöljistä pöljin minä.  Myöhemmin tsekkasin naisen meriitit, ja olihan tällä pari hopeamitalia maailmancupissa. No laitetaan möhläys nuoruuden piikkiin. 

                                          Kuva: Ilkka Valtasaari

Seuraavan viikon kisat käytiin Tallinnassa european openissa.  Kisassa oli myös olympiapisteitä jaossa. Itsellä nämä kisat menit myttyyn jo viikolla vaivanneen syysflunssa takia.  Perjantai-iltana nieleminen sattui jo kurkussa, mutta ajattelin sen korjaantuvan saamalla nestettä takaisin elimistöön.  Lauantaina lämmittelyä tehdessä en valehtelematta saanut hien pisaraakaan iholle, naama oli kirjaimellisesti tomaatinpunainen. En kuitenkaan jaksanut alkaa sitä niin paljoa hätäilemään, olihan keskityttävä matseihin. Ensimmäiseksi sain vastaan Hollantilaisen vastaan jolle hävisin omista surkeista heittoyrityksistä tehtyihin vastaheittoihin. Nainen porskutti lopulta kultamitalille asti.

Seuraavaan matsiin sain vastaan tutun venäläisen.  Hänelle hävisin yukon (5p)arvoiseen vastaheittoon. Harmitti vähän, koska venäläinen oli lopulta kolmas, ja todellakin voitettavissa oleva.  En ole koskaan voinut niin huonosti otellessani kuin Tallinnassa. Lihakset oli hapoilla/kylmillään jo ottelun alusta asti ja kurkku kuiva kuin Sahara. Eniten jäi vain riepomaan se, että olisin halunnut otella täysissä voimissani ja ottaa itsestäni kaiken irti. Mieli oli valmis  mutta kroppa sanoi stopin. Onneksi meidän seuran Satu Lehikoinen taisteli itsensä viidennelle sijalle. Tuli hyvä mieli, kun katseli hattuhyllyltä Satun otteita

Seuraavat kisat ovat parin viikon päästä Ruotsissa. Siitä jatkan joukkueen mukana treenaamaan Pariisiin. Marraskuussa herkistellään puolestaan alle 23- em kisoihin  Yritän nyt vihdoin kirjoittaa useammin, kun sain läppäriinkin netin. Löytää myös voi  instagram puhelinsovelluksesta nimimerkillä kakkokatri. Sinne päivittelen kuvia useammin.