torstai 27. kesäkuuta 2013

Japanissa osa:1

Tosiaan sijainti on ollut jo parin päivän ajan Japani. Tarkemmin sanottuna se on Katsuura niminen pieni kalastajakylä joka on Tokiosta muutama tunti. Täällä nyt olisi tarkoitus viettää seuraavat kolme viikkoa.Kuvia en ole saanut aikaseksi ottaa.

Reissuun lähdettiin viime tiistaina,ja poiketen viime vuodesta lennettiin Frankfurtin kautta. Eli lentoihin ylimääräiset 5h  ja plus 5h odottelut kentällä...Ei paljo naurattanut katsoa tuolin näytöstä että "jaahas ollaankin jälleen Suomen yllä!"

Eilinen sitten menikin sitten pilkkien vaikka kuinka koitti itseään hereillä pitää. Paikat on tutut eikä tarvi enään ihmetellä mitään. Odotin lämmintä shortsikeliä mutta taivaalta satoi kun viimeistä päivää. Siinä sitten tuli samalla lähdettyä Suomen helleaaltoa karkuun.

Tänään oli onneksi hitusen tapahtuma rikkaampi päivä. Päästiin perusarkeen eli syömistä,harjoittelua,syömistä ja harjoittelua. Ihanaa, mutta MIKSI MINUN TÄYTYY OLLA KIPEÄ!? Oon ollut tässä kaksi viikkoa flunssa ja alkaa jo keittään. Ennen tänne lähtöä alkoi jo tauti hellitää mutta matkalla se iski lujaa takaisin. Onneksi olen antibioottikuurilla. Kävin kokeileen treenit jossa otin 6 randoria. Ei mitään hyviä kun matkaväsymys ja flunssa. Silloiin huomaa että jotain on pielessä kun treenit on puolessavälissä ja mulla ei ole vielä edes hiki. Joo tiedän että minulla on surkea aineenvaihdunta mutta ei nyt niin huono!  Päätin keskeyttää ja katsoa huomenna miten hommat lähtee luistaan


Ps: Täällä on tällä kertaa myös maajoukkueet Kiinasta ja Portugalista. Kiva kun muitakin ulkomaalaisia harjoituksissa.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kairasta kajahtaa

Oon pitänyt hiljaiseloa kirjaimellisesti Lapin metsissä potkiputki oikeassa ja kuusentaimet vasemmassa kätösessä. Kannan kapeilla hartoillani suurta vastuuta suomen metsäteollisuuden tulevaisuudesta. Kasvakoon siis hennot puunalut suuriksi petäjiksi Tanhuan seuduilla.

Eipä tässä viimeviikolla oo tullut harjoiteltua muutakun venyttelemällä tätä rauttakanki kroppaa. Ei nyt mitään supertreeniä oikein pysty tekemään illalla kun ensiksi viisi tuntia raahaa kuusilaatikoita vyötäröllä ja kaatuilee kävelee siellä metsikössä.

Mutta mitäs me nykyajan urhelijat ollaan tälläsia nössöilijöitä. Oon kuullut sellaista villiä huhua että ennen hiihdettiin ensiksi savotalle (n.satatuhatta km suuntaansa) Ja sitten tehtiin niitä OIKEITA FYYSISIÄ töitä. (.n20h per päivä.) Raskaan työpäivän päätteeksi sitten alettin se tosi treenaaminen verenmaku suussa. Ja voi kyllä niitä olympiamitalleja vaan tuli.. Ihme vätyksiä me nykyään ollaan.

Omiin töihin olisi kyllä hinkua. Nimittäin tatamille. Toivotaan että kun Sande tulee huomenna Sodankylään saa edes jotain pientä nujuamista. Ja oonhan kuitenki parin viikon kuluttua jälleen nousevan auringon maassa noin. kuukauden leirityksellä.

Ahoniemessä Kitkan oli anteliaalla päällä.

Toinen kalastajista ;)