Perhe on paras

Eli tässä nyt kirjoittelee iloinen syyslomalainen. Rankan kolmipäiväisen edustusvalmennusleirin jälkeen käännähdin kämpillä pakatakseni laukun uudelleen ja hypätäkseni pohjoisen junaan. Onneksi isä oli varannut makuupaikan koska kipeät lihakseni olisivat löytyneet seuraavana päivänä junan lattialta. Uusi päävalmentaja oli päätänyt tehdä railakkaan leirin. Vai mitä pidätte ajatuksesta 20 min vauhtikestävyyslenkistä aamukuudelta? Tai laktinen(maitohappo)treeni kuuden aikaan. Ihanaa, kokonaisuudessa tuli seitsemän treenin viikonloppu. Maanantai menikin sitten isän ja äidin sohvalla maaten ja syöden.

Bujaa kello 5.40,  eikun treeneihin! 

Tiistaina lähdettiin minun siskon Lauran kanssa Rovaniemelle kiertelemään kauppoja. Olen mahdottaman huono shoppailemaan, mutta kivaa oli viettää siskon kanssa aikaa kahdestaan.Mukaan tarttui pari paitaa ja uusi ulkotakki! Taas... Takit ovat minun heikkous.

Myös kakut ovat minun heikkous..

Oltiin jännän äärellä Lauran ajaessa ensimmäistä kertaa kaupungissa.

Minulla on ollut muuten sellainen joulufiilis kun koko perhe on ollut koolla. (Tällainen ihme tapahtuu meillä kaksi kertaa vuodessa jouluna ja kesäloman alussa.) Aloinkin miettimään että aika nuorena olen lähtenyt kauas 900km päähän asumaan. Nyt kyllä arvostaa yhdessä perheen kanssa vietettyjä aikoja. Ne ovat parasta. Nyt on käytettävä kaikki yhdessäolo aika hyväksi joten olen tähän asti raahannut Laurankin puntille ja lenkeille.

Vähän hymyilyttää kun toivoin ysiluokalla muuttavani Rovaniemelle yksin asumaan. Hahhah vuoden päästä sainkin rutkasti pidemmän välimatkan. Nykyään tekisin melkeinpä mitä vaan jos saisin perheeni lähelleni. Olisi niin kivaa että voisi pakata normiviikonloppuna kamppeet ja lähteä vanhempien luo. Tämän ei ole tarkoitus olla mikään vuodatus perheen menettämisestä, vaan olen vain onnellinen kun porukka on kasassa. Minulla on nyt kaikki hyvin :)

Totta puhuen ei ole ikävä Lahden loskakeliä.

Haahah :D

Ei Bosnia mieltä lämmittänyt.

Tahtini kirjoittaa tätä on on ollut hiukan hitaamman puoleinen. Mutta nyt käännetään uusi lehti tämän blogin lyhyessä historiassa! ELI UUSI TEKSTI!

Olen tosiaan tukkaputkella juossut koko elo-syyskuun leiriltä toiselle (6 leiriä). Kävin tutkituttamassa solisluuni, josta sain paljon tietoa koskien tulehtunutta niskaani. Kylkiluunikin oli pois paikaltaa. Olin vaan miettinyt että kappas vaan kun on ollut kylki pitkään kipeät kisojen jälkeen. Koulussa on myös alkanut viimeinen vuosi eli panostus on siirtynyt nyt hieman enemmän koulunkäyntiin jotta keväällä olisi liikunnanneuvojan paperit kädessä.

Mutta sitten itse kisoihin... Kisat olivat Bosnia-Hertsegovinassa. Lensimme isän kanssa päivää ennen muuta joukkuetta. Minusta oli hyvä idea pitää yksi välipäivä matkustuksen ja matsipäivän välillä.  Ja matkaseura oli tietysti harvinaisen laadukasta. Käytiin pikaisesti tutustumassa Sarajevon vanhan kaupungin osaan. Perusmeininkiä oli että joka talossa on luodinreikiä(jopa singon). Yritettiin etsiä sellaista maagista kylttiä missä lukee että juuri tässä kohtaa alkoi ensimmäinen maailmansota mutta ei harmi vain löytynyt.

Painot sain helposti jumpattua. Koin mukavan yllätyksen kun olin kaaviossa sijoitettuna (jota tämä tyttö ei osannut käyttää sitä sitten hyväksi). Nämä olivat minulle kolmannet ja viimeiset junioreiden arvokisat. Kahta ensimmäistä olen jännittänyt huomattavasti enemmän. Nyt suhtauduin kun kisa olisi kuin mikä tahansa muu.

Vastassa oli minulle tuntematon ukrainalainen. Itse matsi oli aika tylsä. Tyttö oli vahvasti oikeanpuolinen ja minua vahvempi. Lähdin matsaamaan ihan omalla aktiivisella tyylilläni. Eikä minulla ollut oikeastaan hätätilannetta koko matsissa. Kaverin yritykset eivät olleet vaarallisia mutta jouduin kuitenkin väistämään ne. Ainut hankala asia minulle oli tytön vahvat otteet joista oli hankala päästä läpi hyökkäämään. Minun yritykset kuoletettuaan Ukrainan likka pääsi tekemään muutaman hyökkäysarjan josta oikeutetusti minulle passiivisuusvaroitus. Koitin ajaa kovalla vauhdilla tilanteen tasoihin mutta en saanut aikaiseksi heittosuoritusta. Harmittavasti se yksi tilanne koitui ottelun ratkaisijaksi, vaikka en tehnyt omasta mielestäni sinällään mitään merkittävää virhettä matsissa, aika vain loppui kesken..

Voin kertoa että syletti hieman matsin jälkeen. Mutta tapani mukaisesti menin mököttämään nurkkaan, tirautin poskelle pari kyyneltä ja päätin että pitää treenata vieläkin enemmän. Tämä vuosi oli viimeinen juniorivuoteni. Ensi vuonna otetaan sitten tutti suusta ja mennää isojen tyttöjen oikeisiin kisoihin. Täytyy koittaa saada rutkasti enemmän voimaa ja teknistä osaamista. Surkeasta kaudenpäätöksestä huolimatta tämä vuosi oli tuloksellisesti paras vuoteni ikinä. Koen erityisesti ottelupääni koventuneen. Oman ikäluokan europeancupeista mitalisuora oli mielestäni paras onnistumiseni tänä vuonna. Tietenki mieltä lämmittää myös sekä nuorten että naisten suomen mestaruudet vaikkakin sarjani kovin nimi Sundberg kävi voittamassa mestaruuden ylemmässä painoluokassa.

Nyt on sitten on varsinainen kisakausi pulkassa kun pääkisatkin on ohi. Seuraavien viikkojen ajan on kädet tiukasti kiinni levytangossa.