Kotona

Nyt ollaan pari päivää oltu Suomen maan kamaralla. Aikaeron takia oon kukkunu ylhäällä jo 4 aikaan aamulla. Mutta aamuihmisenä se ei tuota ongelmaa, päinvastoin. Pari päivää olen viettänyt normaalin lomalaisen elämää ja pitänyt taukoa. Huomenna sitten taas sorvin ääreen. Kirjoittelu vähän jäi sen aiemmin mainitseman näppämistöongelman vuoksi. Mutta 15 lajiharjoituksen randorisaldoksi kertyi 245. Olen tyytyväinen määrään koska sitä lähdettiin sinne hakemaan.

Kun vertaa viimevuotista reissua tämän vuoden matkaan, niin tuntuu, että kehitystä on tapahtunut.  Tänä vuonna olin tyytymätön randoriin, jossa en saanut tehtyä edes yhtä ipponin arvoista (täydellistä) heittosuoritusta. 

Suomen ja Japanin treenietiketit ovat kuin yö ja päivä.  Japanissa jo ulkokengät piti asettaa kärjet ovelle päin.  Saliin mentäessä piti muistaa kaikki dojolle meno kumarrukset jne. Itse ainakin voin myöntää että melko usein unohtuu koti Suomessa. Paikalliset kumarsivat ja tervehtivät jokaista saliin saapuvaa. Ehkä kohteliasta, mutta tarviiko sitä tehdä kesken randorin tai uchikomin?

Randorien aikaan saliin oli muuttanut eläintarha, ainakin huudoista päätellen. Loukkaantuneet tulivat salille osallistumaan yhteiseen alkulämmittelyn(joka on muuten vuodesta AINA sama). Sen jälkeen he jumppasivat reunalla omia juttuja tai laittoivat keltaisen nauhan vyötärölleen. Se tarkoitti, että pystyi ottamaan randoria, mutta saattoi olla esim. silmätulehdus. Kiva...

Valmentajat eivät olleet kivoja tätejä. Kerran valmentaja ja tyttö ottivat randoria mattoon jatkaen. Tytön joutuessa sidotaan valmentaja otti hänen kädestään kiinni ja alkoi lyödä häntä sillä. Samassa randorissa valmentaja alkoi potkimaan tyttöä kun tämä ei jaksanut enään nousta ylös. Onneksi Suomessa ei ole noin hullua menoa.Nyt sitten alkaakin valmistuminen ensi viikon Tšekin europpacupiin. Tulee aika pian vastaan.

Japani osa 3

Tässä on ollut pieni 1,5 viikon luovatauko kun puolet näppäimistä päätti sanoa sopimuksensa irti.Tässä nyt kirjottelen etanavauhtia näyttönäppäimistöllä.Mutta kyllä se etanakin joskus maaliin saapuu!

Japanin sadekausi on virallisesti loppunut ja kesä alkanut. Sen kyllä huomaa helteistä. Helteistä huolimatta paikalliset verenhimoiset tappajamoskiitot elävät ja voivat hyvin. Lukuisista paukamista (verille raavituista) päätellen oon varmasti melko herkkukamaa. Nam nam maukas skandinaavi. Piste ii:n päälle oli se että minun jalkapohjaan keksi joku pirulainen jo pistää. Oon ajatellut että niin paksun nahan läpi se ei oo mahdollista.Sori lapin sääsket ootte aika ponnettomia kun verrataan teidän idän kolleegoihin.  Luojalle kiitos täällä ei oo sentäs räkkää.

Treeneissä ei mitään oikeastaan mitään uutta. Japanitaret oppineet minun kaikki temput  ja kikat, no onneksi oon minäkin niiden. Oon nyt parina viime päivänä tsempannut mattoranttuhin. Edellisessä kirjoituksessa kerroin että se ei oo täällä minun vahvinta alaa,mutta eilen päätin että sidonnassa alla olo saa riittää. Ja nyt omana saldo on jo parempi, ja kukaan ei oo saanu minusta enään pistettä. Melkoinen ryhtiliike siis!

Parina päivänä ollaan  kärsitty pienestä väkikadosta. Eka huilirandorikin koitti kun jäin paritta.Varmaan moni paikallinen on ottanut varaslähdön kesälaitumille. Kiinalaiset lopetti treenaamisen maanantaina mutta ihme ja kumma ne hengaavat täällä yhä ja ilahduttavat meitä suloisella kiinan soljotuksella öisin.  Pienin kiinalaisista on kyllä oikea kiusanhenki. Kiusanhengen kanssa ottellessa on se surullisen kuuluisa pehmeä tie kaukana.  Potkuista päätellen tekniikka taitaa olla opittu huonolta karaten alkeiskurssilta. No oikei rehtiyden nimessä oli sillä hyvä ouchigari.

Fiilis on ollut odottava kotiin pääsystä. Ei sillä että harjoittelu  kyllästyttäisi, mutta oon rehellisesti kotihiiri. Kesäinen Lahti tiistai-keskiviikko yönä nähdään!

Japani osa 2.

Heippa nyt ollaan eka kokonainen viikko startattu. Aika takki auki olo tällä hetkellä kun iltatreeneissä oli 12x6min pystyrandoria ja mattoa 10x4min! Pystyt menee ihan hyvin mutta ne matot jumatsuka! Sellaisia ketä heittelen pystyrantuissa leipoo minua matossa iisisti. Ja minäkun luulin että olen ihan ok siellä tatamin pinnassa.

Ehkä omituisin hetki on ku otan -63kg likan kanssa. Hän vääntelee ja kääntelee minua miten tahansa, mutta hauskinta on se että tyttö hymyilee ja kikattelee saman aikaan. Ja sentarttuu minuunkin kun mietin että ei ole totta, jo kuudes kerta randorin aikana sidonnassa. Ei siinä saa mitään kiukkua päälle,huvittaa vaan koko tilanne.

Viikonloppuna meillä on vain yhdet treeni lauantaiaamuna. Joten jää vähän vapaa-aikaa. Lauantai-iltana täällä järjestettiin vaihto-opiskelijoille juhlat. Oli hauskaa jutella ja tutustua muihin. Löytyipä täältä yksi suomalainen kendomies. Hän toi juhliin turkinpippureita ja japanilaisten ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoisia. He sanoivat että ihan kaamea! Suolaista,tulista ja makeaa yhtä aikaa. Eivätkä uskoneet että ne on meikäläisen lempinamusia .Lisäksi eräs Japanilainen tarttui minua kädestä kiinni alkoi yhtäkkiä ennustamaan. No olen kuulemma omituinen ja menen naimisiin mutta erona melkein heti.... Onneksi lupasi sentäs että pääsen vielä toisenkin kerran naimisiin.

Sunnuntaina mentiin suomalaisten kanssa porukalla rannalle. Rannalla oli sellaset suppailu laudta"surffilaudat"(en tiedä niiden oikeaa nimeä.) Ja niiden päälle mentiin seisomaan ja melottiin eteenpäin. Oli ihan hauskaa kun sen oppi. Alkuun tietenkin oli melkoista huojumista ja tärinää. No onneksi kukaan ei ainakaan loukkaantunut, ja mutta itse hankin hartioiden ja poskien punoutuksen..
Nämä jutut ei ole mitään mestariteoksi jota tänne kirjoittelen väsymyksen takia. Huomenna tulee kuulemma olympiavoittaja matolle, joten  nyt mennään lataamaan akkuja huomiseen!

Kaikki turistikuvat nappasin jo viime vuonna joten olen aika laiska näitten kuvien kanssa. Mutta tässä  hehkeä väriläiskä tekstin kaveriksi!