Leiriraportointia

Nyt on taasen yksi judoleiri taputeltuna. Leiri alkoi perjantai päivällä. Ja teemana oli peruskuntokauden harjoittelu joten puurtamista oli  luvassa. Pelkkiä perinteisiä lämmittelyt+randorit treenejä ei ollut. Teimme paljon matossa omia kääntöjä/mattoonjatkoja, ja tietysti mattorandoreita(otteluita).

Kuten Pascalin leireillä syksyn aikana on ollut tapana oli nytkin leirillä pari circuit tyylistä treeniä yhdistettynä lajin liikkeisiin ja randoreihin. Tällä leirillä oli 3 liikettäx6 kierrosta. Kierrosten välissä oli aina yksi 3 minuutin randori.

Toinen päävalmentajan lempiharjoitteista on juoksu. Me juoksemme aina kerran leirillä yhden kovemman harjoituksen. Hän sisällyttää myös alkulämmittelyihin paljon hölkkä ja juoksujuttuja. Nyt meillä oli piippitesti 7 aikaan aamulla. Piippitesti ei tuntunut ollenkaan niin pahalta kun cooperin testi. Kun tippui vauhdista niin sitten loppui testi tippujan kohdalta, kun puolestaan cooperissa juostaan hapoilla verenmaku suussa 12 minuuttia.Leirillä käsiteltiin myös vastakkaisen puolen ottelijaa vastaan ottetavia otteita ja toisen otteen rikkomista

Leirillä punkkasin huippujen tsirpuloiden Annin ja Lauran kanssa. Normaalisti en ole tätä mainitsisi, mutta Pajulahti oli niin täynä että saatiin saunallinen hotellihuone opistohuoneen hintaan :). Oli aika luksusta laittaa sauna lämpeämään kovan treenipäivän jälkeen.

Tällä hetkellä röhnötän junan makuuvaunussa hyvin väsyneenä mutta onnellisena. Määränpää on Sodankylään perheen luokse joulun viettoon. Ajatus ei oikein kulje, mutta se kuuluu asiaan. Onneksi nyt saa vain olla.

Nuorten finnish judo open

Nyt on minun viimeinen junnukisa taputeltuna nimittäin nuorten finnish judo open.  Kisa on Suomen ainoa nuorten isohko junnukisa.  Viimevuoden tapaan menin normisarjaa ylemmäs -57kg.  Tämmöiselle laiskanpuoleinen painonpudottaja syö mieluummin piparia kuin porkkanaa tähän aikaan vuodesta ;).

A-nuorten sarjat alkoivat aikataulussa noin klo:18.30. Olin hengaillut melkein koko päivän hallilla lukuun ottamatta Subwayssa käyntiä (virhe!), ja reilu parinkymmen minuutin happihyppelyllä iltapäivällä. Kaaviota en taaskaan katsellut, vaan pyysin Sandea katsomaan ensimmäisen vastustajan nimen joka oli ruotsalainen Karoui. Alkuun ajoin vastustajalle passiivisuusvaroituksen. Pian sen jälkeen heitin minun ei niin hienostuneella kouchilla yukon(5pistettä). Siinä touhutessani sai kaveri vielä yhden varoituksen passiivisuudesta. Jossain vaiheessa ottelussa vastustaja pääsi ottamaan minusta melkein sidonnan mutta nappasin jalan kiinni, ja käänsi tilanteen itselleni käsilukkopaikkaan josta ippon. (10 pistettä täydellinen suoritus josta matsi loppuu.)

Toisessa matsissa vastaan tuli ruotsalainen Wallen. Tänä vuona hän on matsannut -57kg mutta taitaa palata takaisin alempaan painoluokkaan. Viimeisten parin vuoden ajalta (2012-2010) tiukat ottelut mm. Tartossa ovat kääntyneet hänen hyväksi. Tämäkin ottelu oli raskas ja tiukka, mutta olin jo asennoitunut siihen. Tyylinsä ja kokonsa puolesta minulla on vaikeuksia päästä hänen painon pisteensä alle tekemään lempi heittojani. Pyrin liikkumaan ja välttää paikoillaan vääntämistä, lähinnä yritin pelata itselleni ikävät otteet pois ja koittaa väliin tehdä omia yrityksiä. Taktiikka toimikin ja vastustajaa varoitettiin. Ruotsin tyttö omistaa erittäin hyvän matsipään, joten oli raskasta säilyttää johto. Aina hänen hyvän yrityksen jälkeen piti pyrkiä tekemään oma. Onneksi kellon näyttäessä viimein nollaa pisteet olivat vielä samoin, joten kuittasin itselleni finaalipaikan.

Finaalissa vastassa oli venäläinen Guseva.  Hän on minua reilusti pidempi. Olin viime vuonna voittanut hänet, mutta tämä kohtaaminen oli tiukempi  Ei minulla oikeastaan mitään hätää ollut, en saanut omissa heitoissa aikaiseksi loppurutistusta vaan vastustaja lensi useasti pepulleen (ei tule judossa pisteitä). Alle minuutin ollessa jäljellä venäläinen yritti huonoa tomaria, josta jäin horjahtamatta seisomaan. Tästä tuomari rankaisi häntä varoituksella. Lopussa venäläinen käytti pitkiä jalkojaan ensimmäisen kerran koko matsissa hyväkseen ja heitti minut puolestaan peffalleen.  Onneksi ei tullut pisteitä ja ottelun/sarjan voitto tuli kotiin.

Näissä kisoissa oli ehkä pahin olo koskaan otella, vaikka ei ollut painonpudotusta taustalla. Olin viimeviikkoisen edustusvalmennusleirin jälkeen ollut flunssaisena ja jouduin pitämään viikolla useamman päivän huilia treeneistä sängynpohjalla. Myöskään Subway ei ollut hyvä ruoka tällaiselle kisajännittäjälle. Näitten kahden lopputulos oli että olin joka matsin jälkeen puhki. Keuhkoihin sattui, lihakset väsyivät nopeasti ja mahassa jumissa iso pallo. Ei siis ollut kovin miellyttävää.: D Kaikesta huolimatta olen ihan tyytyväinen että lähdin näihin kisoihin. Eipähän tule liian pitkää matsitaukoa.

kuva:Nina Klinga

Arjen keskellä.

Tähän aikaan vuodesta ollaan niin arjen keskellä kuin suinkaan voi. Pääkisat takana, eikä muitakaan ulkomaan reissailuja ole tiedossa. Koulussa on tällä hetkellä hivenen rauhallista kurssien ja tuntien puolesta, mutta nyt pitäisi ryhdistäytyä tuon opinnäytetyön suhteen. Muuten treeni kulkee hyvin.  Tuntuu tyhjältä kirjoittaa, kun ei oikein mitään isoa tapahtumaan ole nyt vähään aikaan ollut. Päivät vilisee silmissä. Ei oikein muuta ehdi tehdä kun harjoitella 2xpäivässä,syödä,opiskella  ja nukkua. Tai ainakaan minä en ehdi, kun tarvin vähän aikaa rauhoittuakin iltaisin. Meneepähän marraskuu nopeaa ohi.

Viime viikonloppuna oli tehostamispäivä Orimattilassa. Päivään kuului kaksi harjoitusta. Aamulla oli otteluharjoituksia ja illalla hitusen tekniikkaa+ randoria( sparrausta ilman tuomaria). Otteluharjoitukset meni vähän uniheikkaa silmissä ja illan treeni vaihtelevasti. Viikko oli ollut raskas, joten sunnuntai meni sängyssä maaten ja yhdellä kävelylenkillä makuuniin. ..

Anni pääsi esittelemään uchimataa Etlariin asti. Meikä puolestaan esittelee ukemia.

Ainiin eipähän unohdeta. Teen pyramidina rinnallevetoa 1x6 1x3 1x2 ja 1x1. Noh tuon viimeisen ykkösen kanssa olen tapellut. Ketterästi nousee tuo 50kg, mutta 52,5kg sitten on ollut liian kova luu. No eilisen urheilupsykologi käynnistä motivoituneena paahdoin salilla huippuhyvin. Päätin taas jälleen kokeilla josko se 52,5 kg nousisi. Noh ei noussut ensimmäisellä, eikä myöskään toisella. Noh kertasin tekniikkaa vähän palautuksen aikana ilman mitään painoa. Ja kolmannella se sitten nousi!! Wuhuuuu!! Onhan tässä vähän matkaa vielä siihen kiitettävään painoon. Mutta tuo oli jo suunnilleen se minun matsipaino ja seuraavaksi olisi suunnilleen se oma paino 55kg. Toivotaan että vielä tämän vuoden puolella!

Tulevat tapahtumat marraskuussa ovat lauantain tehostamiharjoitus Tampereella.Viikko siitä ollaan jälleen Tampereella edustusvalmennusleirillä ja sen jälkeen onkin Junior Finnish judo open. Kisa on viimeinen kisa nuorten sarjoissa. Menen  -57kg  koska en jaksa pudottaa painoa ja suurempien matsimäärien toivossa. Toivotaan että sujuu hyvin!

Perhe on paras

Eli tässä nyt kirjoittelee iloinen syyslomalainen. Rankan kolmipäiväisen edustusvalmennusleirin jälkeen käännähdin kämpillä pakatakseni laukun uudelleen ja hypätäkseni pohjoisen junaan. Onneksi isä oli varannut makuupaikan koska kipeät lihakseni olisivat löytyneet seuraavana päivänä junan lattialta. Uusi päävalmentaja oli päätänyt tehdä railakkaan leirin. Vai mitä pidätte ajatuksesta 20 min vauhtikestävyyslenkistä aamukuudelta? Tai laktinen(maitohappo)treeni kuuden aikaan. Ihanaa, kokonaisuudessa tuli seitsemän treenin viikonloppu. Maanantai menikin sitten isän ja äidin sohvalla maaten ja syöden.

Bujaa kello 5.40,  eikun treeneihin! 

Tiistaina lähdettiin minun siskon Lauran kanssa Rovaniemelle kiertelemään kauppoja. Olen mahdottaman huono shoppailemaan, mutta kivaa oli viettää siskon kanssa aikaa kahdestaan.Mukaan tarttui pari paitaa ja uusi ulkotakki! Taas... Takit ovat minun heikkous.

Myös kakut ovat minun heikkous..

Oltiin jännän äärellä Lauran ajaessa ensimmäistä kertaa kaupungissa.

Minulla on ollut muuten sellainen joulufiilis kun koko perhe on ollut koolla. (Tällainen ihme tapahtuu meillä kaksi kertaa vuodessa jouluna ja kesäloman alussa.) Aloinkin miettimään että aika nuorena olen lähtenyt kauas 900km päähän asumaan. Nyt kyllä arvostaa yhdessä perheen kanssa vietettyjä aikoja. Ne ovat parasta. Nyt on käytettävä kaikki yhdessäolo aika hyväksi joten olen tähän asti raahannut Laurankin puntille ja lenkeille.

Vähän hymyilyttää kun toivoin ysiluokalla muuttavani Rovaniemelle yksin asumaan. Hahhah vuoden päästä sainkin rutkasti pidemmän välimatkan. Nykyään tekisin melkeinpä mitä vaan jos saisin perheeni lähelleni. Olisi niin kivaa että voisi pakata normiviikonloppuna kamppeet ja lähteä vanhempien luo. Tämän ei ole tarkoitus olla mikään vuodatus perheen menettämisestä, vaan olen vain onnellinen kun porukka on kasassa. Minulla on nyt kaikki hyvin :)

Totta puhuen ei ole ikävä Lahden loskakeliä.

Haahah :D

Ei Bosnia mieltä lämmittänyt.

Tahtini kirjoittaa tätä on on ollut hiukan hitaamman puoleinen. Mutta nyt käännetään uusi lehti tämän blogin lyhyessä historiassa! ELI UUSI TEKSTI!

Olen tosiaan tukkaputkella juossut koko elo-syyskuun leiriltä toiselle (6 leiriä). Kävin tutkituttamassa solisluuni, josta sain paljon tietoa koskien tulehtunutta niskaani. Kylkiluunikin oli pois paikaltaa. Olin vaan miettinyt että kappas vaan kun on ollut kylki pitkään kipeät kisojen jälkeen. Koulussa on myös alkanut viimeinen vuosi eli panostus on siirtynyt nyt hieman enemmän koulunkäyntiin jotta keväällä olisi liikunnanneuvojan paperit kädessä.

Mutta sitten itse kisoihin... Kisat olivat Bosnia-Hertsegovinassa. Lensimme isän kanssa päivää ennen muuta joukkuetta. Minusta oli hyvä idea pitää yksi välipäivä matkustuksen ja matsipäivän välillä.  Ja matkaseura oli tietysti harvinaisen laadukasta. Käytiin pikaisesti tutustumassa Sarajevon vanhan kaupungin osaan. Perusmeininkiä oli että joka talossa on luodinreikiä(jopa singon). Yritettiin etsiä sellaista maagista kylttiä missä lukee että juuri tässä kohtaa alkoi ensimmäinen maailmansota mutta ei harmi vain löytynyt.

Painot sain helposti jumpattua. Koin mukavan yllätyksen kun olin kaaviossa sijoitettuna (jota tämä tyttö ei osannut käyttää sitä sitten hyväksi). Nämä olivat minulle kolmannet ja viimeiset junioreiden arvokisat. Kahta ensimmäistä olen jännittänyt huomattavasti enemmän. Nyt suhtauduin kun kisa olisi kuin mikä tahansa muu.

Vastassa oli minulle tuntematon ukrainalainen. Itse matsi oli aika tylsä. Tyttö oli vahvasti oikeanpuolinen ja minua vahvempi. Lähdin matsaamaan ihan omalla aktiivisella tyylilläni. Eikä minulla ollut oikeastaan hätätilannetta koko matsissa. Kaverin yritykset eivät olleet vaarallisia mutta jouduin kuitenkin väistämään ne. Ainut hankala asia minulle oli tytön vahvat otteet joista oli hankala päästä läpi hyökkäämään. Minun yritykset kuoletettuaan Ukrainan likka pääsi tekemään muutaman hyökkäysarjan josta oikeutetusti minulle passiivisuusvaroitus. Koitin ajaa kovalla vauhdilla tilanteen tasoihin mutta en saanut aikaiseksi heittosuoritusta. Harmittavasti se yksi tilanne koitui ottelun ratkaisijaksi, vaikka en tehnyt omasta mielestäni sinällään mitään merkittävää virhettä matsissa, aika vain loppui kesken..

Voin kertoa että syletti hieman matsin jälkeen. Mutta tapani mukaisesti menin mököttämään nurkkaan, tirautin poskelle pari kyyneltä ja päätin että pitää treenata vieläkin enemmän. Tämä vuosi oli viimeinen juniorivuoteni. Ensi vuonna otetaan sitten tutti suusta ja mennää isojen tyttöjen oikeisiin kisoihin. Täytyy koittaa saada rutkasti enemmän voimaa ja teknistä osaamista. Surkeasta kaudenpäätöksestä huolimatta tämä vuosi oli tuloksellisesti paras vuoteni ikinä. Koen erityisesti ottelupääni koventuneen. Oman ikäluokan europeancupeista mitalisuora oli mielestäni paras onnistumiseni tänä vuonna. Tietenki mieltä lämmittää myös sekä nuorten että naisten suomen mestaruudet vaikkakin sarjani kovin nimi Sundberg kävi voittamassa mestaruuden ylemmässä painoluokassa.

Nyt on sitten on varsinainen kisakausi pulkassa kun pääkisatkin on ohi. Seuraavien viikkojen ajan on kädet tiukasti kiinni levytangossa.

Liberecin kisat

Hei nytpä jaksan kirjottaa tänne taas vaihteeksi. Tšekin kisat meni yllättävänkin hyvin, kun miettii että olin vielä edellisen viikon vääntämässä Japanissa. Painot vedin alas normaalia myöhemmin ja en niitäkään paljoa jaksanut tuskailla, vaikka riisin mättäminenkin näkyi elopainossa.

Reissuun lähti minun lisäksi valmentaja Teija Meling ja kasa noita poikia. Lentokoneessa viereeni istahti Samu Haber ja ympärille muut Sunrise avenuen popoosta. Olin ollut kentällä vielä harmissani, kun kellään judokoista ei ollut minun lähellä istunpaikkaa. :D

Olin vähän jännässä miten lämmittelyt onnistuisivat mutta hyvin ne meni. Tietenkin piti hieman soveltaa minun ja poikien kokoeron takia. Kisoissa minulla oli viisi ottelua, joista neljästä tuli voitto. Ensimmäinen ottelu oli britti Kelly Staddonia vastaan. Vastustajan tyyli omaan verrattaessa oli lähes identtinen, joten ottelumme oli tosi tylsä. Puolessa välissä sain passiivisuudesta varoituksen (linja oli tiukka). Onneksi 40sek ennen loppua sain vetaistua osaa osoto/harain.

Toiseen matsiin vastaan tuli brasilialainen Jessica Pereira.  Olin pulassa alkuun hänen kahvan kanssa, ja sain sen tähden 2 varoitusta. Aloin päästä kuitenkin mukaan ja ajoin hänelle myös yhden varoituksen.  Noin puolivälin kohdilla lähdin tekemään vastaheittoa josta tuomari julisti ipponin.Olin hämilläni ja lopetin matsaamisen katsoakseni pistetaulua. Yhtäkkiä brasilian tyttö onkin käteni kimpussa tekemässä lukkoa johon minun oli pakko antautua. Tuomari olikin käsimerkillä pyyhkiny ipponin pois ja minä en ollut nähnyt sitä.

Pääsin keräilyihin ja vastaan tuli vastaan unkarilainen Kitti Kovacs. Vastustaja aloitti kovalla temmolla, ja heitti jo ekasta aloituksesta yukon. Pääsin kuitenkin otteluun mukaan ja Unkarin tyttö saikin 2 varoitusta passiivisuudesta.  Vikalla minuutilla vastustaja teki huonon harain josta tumppasin hänet maahan, siitä tuli mattoonvedosta kolmas varoitus.  Lähdin nostamaan ottelun tempoa. 10 sekunttia ennen loppua tapahtui sama tilanne josta tuuppasin hänet taas rähmälleen mattoon ja vastustajan varoituskiintiö täyttyi hansokumakeen (Ulosajoon).

Neljänteen ottelussa vastassa oli Itävallan Nicole Herbst. Tässä matsissa heitin ipponin sumigaeshilla jo ensimmäisestö aloituksesta. Pronssimatsissa tuli taas toinen unkarilainen Bernadett Keliger.  Ensimäisen varoitus tuli vastustajalle passiivisuudesta. Toinen tuli minulle samasta aiheesta. Sain uuden varoituksen ulos astumisesta. Matsi ratkesi taas vasta ihan lopuksi minun hyväksi, kun sain tehtyä yukon arvoisen pystysoden. Tilanteen jälkeen katsoin kelloa jossa oli vikat 6sek jäljellä.  Huh.

Solusluu meni kisoissa kipeeksi ja jouduin jättämään Berliinin kisan välistä. Eilen kävin tutkitutamassa vamman. Mutta se onkin sitten toinen tarina. 

Lisää kuvateksti

Kisapaikka oli suurijähalli.

 Bongaa Teija

Kotona

Nyt ollaan pari päivää oltu Suomen maan kamaralla. Aikaeron takia oon kukkunu ylhäällä jo 4 aikaan aamulla. Mutta aamuihmisenä se ei tuota ongelmaa, päinvastoin. Pari päivää olen viettänyt normaalin lomalaisen elämää ja pitänyt taukoa. Huomenna sitten taas sorvin ääreen. Kirjoittelu vähän jäi sen aiemmin mainitseman näppämistöongelman vuoksi. Mutta 15 lajiharjoituksen randorisaldoksi kertyi 245. Olen tyytyväinen määrään koska sitä lähdettiin sinne hakemaan.

Kun vertaa viimevuotista reissua tämän vuoden matkaan, niin tuntuu, että kehitystä on tapahtunut.  Tänä vuonna olin tyytymätön randoriin, jossa en saanut tehtyä edes yhtä ipponin arvoista (täydellistä) heittosuoritusta. 

Suomen ja Japanin treenietiketit ovat kuin yö ja päivä.  Japanissa jo ulkokengät piti asettaa kärjet ovelle päin.  Saliin mentäessä piti muistaa kaikki dojolle meno kumarrukset jne. Itse ainakin voin myöntää että melko usein unohtuu koti Suomessa. Paikalliset kumarsivat ja tervehtivät jokaista saliin saapuvaa. Ehkä kohteliasta, mutta tarviiko sitä tehdä kesken randorin tai uchikomin?

Randorien aikaan saliin oli muuttanut eläintarha, ainakin huudoista päätellen. Loukkaantuneet tulivat salille osallistumaan yhteiseen alkulämmittelyn(joka on muuten vuodesta AINA sama). Sen jälkeen he jumppasivat reunalla omia juttuja tai laittoivat keltaisen nauhan vyötärölleen. Se tarkoitti, että pystyi ottamaan randoria, mutta saattoi olla esim. silmätulehdus. Kiva...

Valmentajat eivät olleet kivoja tätejä. Kerran valmentaja ja tyttö ottivat randoria mattoon jatkaen. Tytön joutuessa sidotaan valmentaja otti hänen kädestään kiinni ja alkoi lyödä häntä sillä. Samassa randorissa valmentaja alkoi potkimaan tyttöä kun tämä ei jaksanut enään nousta ylös. Onneksi Suomessa ei ole noin hullua menoa.Nyt sitten alkaakin valmistuminen ensi viikon Tšekin europpacupiin. Tulee aika pian vastaan.

Japani osa 3

Tässä on ollut pieni 1,5 viikon luovatauko kun puolet näppäimistä päätti sanoa sopimuksensa irti.Tässä nyt kirjottelen etanavauhtia näyttönäppäimistöllä.Mutta kyllä se etanakin joskus maaliin saapuu!

Japanin sadekausi on virallisesti loppunut ja kesä alkanut. Sen kyllä huomaa helteistä. Helteistä huolimatta paikalliset verenhimoiset tappajamoskiitot elävät ja voivat hyvin. Lukuisista paukamista (verille raavituista) päätellen oon varmasti melko herkkukamaa. Nam nam maukas skandinaavi. Piste ii:n päälle oli se että minun jalkapohjaan keksi joku pirulainen jo pistää. Oon ajatellut että niin paksun nahan läpi se ei oo mahdollista.Sori lapin sääsket ootte aika ponnettomia kun verrataan teidän idän kolleegoihin.  Luojalle kiitos täällä ei oo sentäs räkkää.

Treeneissä ei mitään oikeastaan mitään uutta. Japanitaret oppineet minun kaikki temput  ja kikat, no onneksi oon minäkin niiden. Oon nyt parina viime päivänä tsempannut mattoranttuhin. Edellisessä kirjoituksessa kerroin että se ei oo täällä minun vahvinta alaa,mutta eilen päätin että sidonnassa alla olo saa riittää. Ja nyt omana saldo on jo parempi, ja kukaan ei oo saanu minusta enään pistettä. Melkoinen ryhtiliike siis!

Parina päivänä ollaan  kärsitty pienestä väkikadosta. Eka huilirandorikin koitti kun jäin paritta.Varmaan moni paikallinen on ottanut varaslähdön kesälaitumille. Kiinalaiset lopetti treenaamisen maanantaina mutta ihme ja kumma ne hengaavat täällä yhä ja ilahduttavat meitä suloisella kiinan soljotuksella öisin.  Pienin kiinalaisista on kyllä oikea kiusanhenki. Kiusanhengen kanssa ottellessa on se surullisen kuuluisa pehmeä tie kaukana.  Potkuista päätellen tekniikka taitaa olla opittu huonolta karaten alkeiskurssilta. No oikei rehtiyden nimessä oli sillä hyvä ouchigari.

Fiilis on ollut odottava kotiin pääsystä. Ei sillä että harjoittelu  kyllästyttäisi, mutta oon rehellisesti kotihiiri. Kesäinen Lahti tiistai-keskiviikko yönä nähdään!

Japani osa 2.

Heippa nyt ollaan eka kokonainen viikko startattu. Aika takki auki olo tällä hetkellä kun iltatreeneissä oli 12x6min pystyrandoria ja mattoa 10x4min! Pystyt menee ihan hyvin mutta ne matot jumatsuka! Sellaisia ketä heittelen pystyrantuissa leipoo minua matossa iisisti. Ja minäkun luulin että olen ihan ok siellä tatamin pinnassa.

Ehkä omituisin hetki on ku otan -63kg likan kanssa. Hän vääntelee ja kääntelee minua miten tahansa, mutta hauskinta on se että tyttö hymyilee ja kikattelee saman aikaan. Ja sentarttuu minuunkin kun mietin että ei ole totta, jo kuudes kerta randorin aikana sidonnassa. Ei siinä saa mitään kiukkua päälle,huvittaa vaan koko tilanne.

Viikonloppuna meillä on vain yhdet treeni lauantaiaamuna. Joten jää vähän vapaa-aikaa. Lauantai-iltana täällä järjestettiin vaihto-opiskelijoille juhlat. Oli hauskaa jutella ja tutustua muihin. Löytyipä täältä yksi suomalainen kendomies. Hän toi juhliin turkinpippureita ja japanilaisten ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoisia. He sanoivat että ihan kaamea! Suolaista,tulista ja makeaa yhtä aikaa. Eivätkä uskoneet että ne on meikäläisen lempinamusia .Lisäksi eräs Japanilainen tarttui minua kädestä kiinni alkoi yhtäkkiä ennustamaan. No olen kuulemma omituinen ja menen naimisiin mutta erona melkein heti.... Onneksi lupasi sentäs että pääsen vielä toisenkin kerran naimisiin.

Sunnuntaina mentiin suomalaisten kanssa porukalla rannalle. Rannalla oli sellaset suppailu laudta"surffilaudat"(en tiedä niiden oikeaa nimeä.) Ja niiden päälle mentiin seisomaan ja melottiin eteenpäin. Oli ihan hauskaa kun sen oppi. Alkuun tietenkin oli melkoista huojumista ja tärinää. No onneksi kukaan ei ainakaan loukkaantunut, ja mutta itse hankin hartioiden ja poskien punoutuksen..
Nämä jutut ei ole mitään mestariteoksi jota tänne kirjoittelen väsymyksen takia. Huomenna tulee kuulemma olympiavoittaja matolle, joten  nyt mennään lataamaan akkuja huomiseen!

Kaikki turistikuvat nappasin jo viime vuonna joten olen aika laiska näitten kuvien kanssa. Mutta tässä  hehkeä väriläiskä tekstin kaveriksi!

Japanissa osa:1

Tosiaan sijainti on ollut jo parin päivän ajan Japani. Tarkemmin sanottuna se on Katsuura niminen pieni kalastajakylä joka on Tokiosta muutama tunti. Täällä nyt olisi tarkoitus viettää seuraavat kolme viikkoa.Kuvia en ole saanut aikaseksi ottaa.

Reissuun lähdettiin viime tiistaina,ja poiketen viime vuodesta lennettiin Frankfurtin kautta. Eli lentoihin ylimääräiset 5h  ja plus 5h odottelut kentällä...Ei paljo naurattanut katsoa tuolin näytöstä että "jaahas ollaankin jälleen Suomen yllä!"

Eilinen sitten menikin sitten pilkkien vaikka kuinka koitti itseään hereillä pitää. Paikat on tutut eikä tarvi enään ihmetellä mitään. Odotin lämmintä shortsikeliä mutta taivaalta satoi kun viimeistä päivää. Siinä sitten tuli samalla lähdettyä Suomen helleaaltoa karkuun.

Tänään oli onneksi hitusen tapahtuma rikkaampi päivä. Päästiin perusarkeen eli syömistä,harjoittelua,syömistä ja harjoittelua. Ihanaa, mutta MIKSI MINUN TÄYTYY OLLA KIPEÄ!? Oon ollut tässä kaksi viikkoa flunssa ja alkaa jo keittään. Ennen tänne lähtöä alkoi jo tauti hellitää mutta matkalla se iski lujaa takaisin. Onneksi olen antibioottikuurilla. Kävin kokeileen treenit jossa otin 6 randoria. Ei mitään hyviä kun matkaväsymys ja flunssa. Silloiin huomaa että jotain on pielessä kun treenit on puolessavälissä ja mulla ei ole vielä edes hiki. Joo tiedän että minulla on surkea aineenvaihdunta mutta ei nyt niin huono!  Päätin keskeyttää ja katsoa huomenna miten hommat lähtee luistaan

Ps: Täällä on tällä kertaa myös maajoukkueet Kiinasta ja Portugalista. Kiva kun muitakin ulkomaalaisia harjoituksissa.

Kairasta kajahtaa

Oon pitänyt hiljaiseloa kirjaimellisesti Lapin metsissä potkiputki oikeassa ja kuusentaimet vasemmassa kätösessä. Kannan kapeilla hartoillani suurta vastuuta suomen metsäteollisuuden tulevaisuudesta. Kasvakoon siis hennot puunalut suuriksi petäjiksi Tanhuan seuduilla.

Eipä tässä viimeviikolla oo tullut harjoiteltua muutakun venyttelemällä tätä rauttakanki kroppaa. Ei nyt mitään supertreeniä oikein pysty tekemään illalla kun ensiksi viisi tuntia raahaa kuusilaatikoita vyötäröllä ja kaatuilee kävelee siellä metsikössä.

Mutta mitäs me nykyajan urhelijat ollaan tälläsia nössöilijöitä. Oon kuullut sellaista villiä huhua että ennen hiihdettiin ensiksi savotalle (n.satatuhatta km suuntaansa) Ja sitten tehtiin niitä OIKEITA FYYSISIÄ töitä. (.n20h per päivä.) Raskaan työpäivän päätteeksi sitten alettin se tosi treenaaminen verenmaku suussa. Ja voi kyllä niitä olympiamitalleja vaan tuli.. Ihme vätyksiä me nykyään ollaan.

Omiin töihin olisi kyllä hinkua. Nimittäin tatamille. Toivotaan että kun Sande tulee huomenna Sodankylään saa edes jotain pientä nujuamista. Ja oonhan kuitenki parin viikon kuluttua jälleen nousevan auringon maassa noin. kuukauden leirityksellä.

Ahoniemessä Kitkan oli anteliaalla päällä.

Toinen kalastajista ;)

Yhteenvetoa kisakaudesta ja tajuton kuvaralli

Mulla on ollut raivostuttavan tylsä viikonloppu. Kaikki ihmiset on tällä hetkellä Tanskan  kisaamassa PM- kisoissa, paitsi tietenkin minä. Päätettiin isän kanssa että lopetetaan minun piiiitkä kisakausi nyt toukokuussa ja yritetään saada pieni voimajakso ennen kun meen Sodankylään kesätöihin raatamaan. Ihan hyvä päätös olin ihan korviani myöten täynä painonvetoa mitä olin jatkuvasti maaliskuusta asti harrastanut.

Tässä aikaa  tapaakseni teen yhteevedon mun tämän alkuvuoden kisoista.

Helmikuu: Belgian ladies open. Junnuissa sijoitus 7. Aikuisissa ei sijoitusta (olympia kakkonen vastassa. Mutta hyvin pystyin laittaan hanttiin. Ei huono matsi minulta)

Ainut kuva belgiasta kotimatkalla Brysselin kentällä.

Nuorten sm-kisojen voitto. Olin eka kertaa Suomen junnukisoissa -52kg sitten 2009 :D. Paino ei lähtenyt oikein tippumaan ja jouduin jumppaamaan minun (laiskan) mitta-asteikolla järkyttävän paljon. Finaalimatsissa ei sitten hirveesti jaksanut revitellä. Mutta tulihan sieltä se a-nuortenkin mestaruus tylsällä mutta suhtkoht varmalla tavalla. Neljän otteluvoiton päivä.

Minä (sinisellä judokilla) tekemässä kieppiä. (Kuva: Juha Ikälä)

Lahden judoseuran mitalistit

Maaliskuu: Maaliskuun avasin ei niin mieltä lämmittävällä tavalla Saksassa. Ekasta matsista suihkuun häviten saksalaiselle Ines Beischmidtille kenet olin viime kesänä voittanut. Mutta tyttö oli kehittynyt hurjasti. Saman reissun leirillä loukkasin toisenkin kyynerpääni joka vihoittelee yhä.

Maaliskuussa oli myös aikusten Sm-kisat Helsingissä. Paikkana oli vanha kunnon kisis a.k.a Kisahalli. Vuonna 2008 voitin samassa paikassa ensimäisen nuorten Suomen mestaruuteni ja jatkoin perinnettä voittamalla ensimäisen aikuisten Suomen mestaruuteni. Nuorten sm verrattuna ottelut alkoivat olla paljon omalta osaltani tehokkaampia. Neljän otteluvoiton päivä. Finaalissa Tea Laakkonen sai heitettyä yuokon(5 pistettä) arvoisen kiepin. Matsi ratkaiseva kohta oli kun puolenvälin jälkeen sai heitettyä Wazarin (7pistettä)jalkaheiton. Loppuajan keskityin pitämään johtoasemaa onnistuneesti.

Judossahan siis esteettisyys on tärkeä tekijä! ;)

Tämä ottelu näytettiin myös tv2:selta :)

Aikuisten Sm kuvat: Risto ja Taina Saha.

Sunnuntaina oli joukkue SM kisat. Olin mukana Päijäthämeen urheiluakatemian joukkueessa. Meidän joukkue oli erikoinen koska a) meillä oli pienin joukkue kolmella kilpailijalla. b) me kaikki painettiin alle 60kg. Mutta sopivalla taktikoinnilla mestaruus pysyi päijäthämeessä. Kisoissa jäi hyvä ja hauska fiilis. Ei oltu niin otsa rutussa kuin edellisen päivän kisoissa. Meidän joukkueella oli kunnon tsempit ja omat voitontuuletukset. Kiitos Anni ja Satu huipusta meiningistä <3.

Meidän lilliputtijoukue. (minähän taas ainut joka ei tajua vilkuttaa)

Mutta tässä minäki tajuan!

joukkue sm kuvat: Juha Ikälä

Huhtikuu: Tässä kuussa alkoi europeancup hässäkkä.

Viron kisan voitin ja sain vielä Beischmidtiä vastaan revanssin finaalissa. Kisa oli vähän kutistunut takavuosista. Pääsin ekan kierroksen vapaalla ja votin 2 ottelua. Seuraavana viikonloppuna mentiin Pietariin astetta kovempiin pippaloihin. Näissä kisoissa sain ensimmäisessä ottelussa ihan kovan päänaha maaliskuun Saksan kisan kolmosen. Toisessa matsissa jatkoaikaa oli mennyt 6min 40 sekuntiin kunnes se ratkaistiin vähän kysenalaisella tavalla Venäjän tytön voitoksi... Thäänks.. Matsin kokonaispituus oli n.20min :DDD

Molemmat  kuvat judoliiton sivulta.

Puntariin ja nopeesti ilme Pietarissa.

Venäläiset oli laittaneet valaistuksen kerralla kuntoon ;)

Toukokuu: Vielä oli jäljellä Liettuan europeancup. Tässä kisassa sijoitun toiseksi. Ja semarissa voitin Pietarin kolmosen. Ja finaalissa jatkoajalla ihan töötissä sitten menin lentämää kun koitin jatkaa vastustajan liikkeestä omaan vastaheittoon. Pääsin näissä kisoissa ekan kierroksen vapaalla ja voitin kolme ottelua ja hävisin yhden. Ihan positiivinen fiilis jäi. Alakaa pikku hiljaa tulla niitä selkiä vastaan. :)

Näin huono kuva napattu ejun sivuilta. Mun antiikki puhelimellakin saa parempia.

Tämä myöskin täältä ejulasta.

Alotetaas tää touhu.

Morjensta.

Minun nimi on Katri. Ja välkyimmät varmaan jo arvaa jo blonginkin nimestä mitä on intohimon kohteena. Judo! Isäni perusti aikoinaan judoseuran  Sodankylään. Minä tyttö aloitin tatamilla nujuamisen vuona 2000  Ja no oon tykänny nyt 12 vuotta siitä kun hullu puurosta.

Nykyään asustelen treenanaan Lahdessa.  Opiskelen ikuisuusprojektina liikunnaneuvojaksi ja päivät menee urheiljaelämänä aamupala,treenit,lounas,välipala,treenit,illallinen jne... Ja joskus tuossa välissä tietysti opiskelen jos on koulussa tunteja. Tavallaan myös harjoitukset kuuluvat opintohini ja saan niistä opintoviikkoja.
Tässä blogissa esiintyy judo,judo,judo ai niin ja judo. Sen lisäksi kerroskelen minun elämästäni täällä Lahdessa, niin että äiti ja isäkin saa lukea tyttärensä elävän ihan täysillä.

En todellakaan tiedä miksi laitoi tämän kuva :D. SE vaan huusi minulle" Valitse minut niin näytät mahdollisimman idiootilta". Eli tällei minä irvistän.